Toinen suomennokseni Dr. Marty Kleinin tekstistä "The Meaning of Sex", nauttikaa, mainostakaa ja antakaa paljon palautetta!
--
Seksillä ei näyttäisi olevan mitään olennaista tarkoitusta. Lähes jokainen ihminen kylläkin toivoisi sillä olevan.
Halu antaa seksille jokin tietty tarkoitus on ymmärrettävä ja tärkeä yritys. Mikäli aihetta lähestyy rehellisesti, tämä voi olla arvokas toimi; oli tämä tarkoituksen antaminen sitten naamioitu oikeudenmukaiseksi tarpeeksi arvostaa seksin tarkoitusta taikka seksin "todellisen" tarkoituksen saattamista ihmisten tietoisuuteen, aihe on joka tapauksessa yhteenottojen aiheuttaja sekä yksilöille että yhteiskunnalle.
Seksillä on merkitys ainoastaan siinä määrin kuin koemme sen. Seksin merkitys on kasvava, muttei se ole millään tavalla objektiivisesti, puolueettomasti tulkittavissa. Löydämme seksistä merkityksiä jokaisella kerralla kuin harrastamme sitä, mikä tarkoittaa merkityksen olevan vain ja ainoastaan kokemuksissamme. Seksin merkitys vaihtuu - se ikään kuin keksitään uudelleen - jokaisella kerralla, jolloin osallistumme tai päätämme olla osallistumatta siihen.
Suurin osa ihmisistä tarvitsee seksille jonkun suuremman merkityksen, koska toinen vaihtoehto on liian pelottava: Seksin harrastaminen eksistentiaalisessa tyhjiössä. Tarkoitukseton seksi vaatisi osapuolia leijailemaan vapaasti seksuaalisessa kokemuksessa sen sijaan, että he olisivat kodikkaasti ankkuroituina kognitiiviseen kehikkoon - selitykseen.
Tämä on pelottavaa, koska meihin on iskostunut käsitys siitä, että seksi on jollain tavalla sopimatonta. Opimme tarvitsevamme suojelua seksuaalisuudelta ja sen epäsuoralta, rajattomalta ja määrittelemättömältä luonteelta - tuolta mielijohteiden ja tunteiden kakofonialta, ja sen ylimaallisesta potentiaalista, jonka pelkäämme vievän meidät pois itsemme luota, emmekä välttämättä pääsisi enää takaisin.
Koska seksi on perimmiltään maadoitettu ruumiiseen, se on oikean aivopuoliskon epäjohdonmukainen kokemus, ei niinkään vasemman aivopuoliskon kognitiivinen kokemus. Seksiä voi toki analysoida, arvioida ynnä muuta, mutta tämä on irrallaan seksikokemuksesta. Seksin harrastaminen ja seksin ymmärtäminen ovat kaksi erillistä toimintoa, samalla tavalla kuin syöminen ja ravitsemustieto eroavat toisistaan. Mikäli jatkuvasti yrittäisi syömisen yhteydessä ymmärtää ja analysoida ravitsemusta tai ruoansulatusjärjestelmää, niin samalla heikentäisi ateriointikokemukseen liittyvää aistillisuutta ja nautintoa.
Seksi ei rajoitu yhdyntään; Se ei rajoitu itse asiassa edes sukuelintoimintoihin. Todellisuudessa "seksi" määrittelee valtavan toimintojen valikoiman. Tämä on toinen puoli dialektiikkaa: Monet asiat voivat olla seksiä, koska seksillä on juuri se merkitys, minkä koemme sillä hetki hetkeltä olevan. Seksillä on lähes loputon määrä tarkoituksia, koska seksuaalisiksi kutsuttavien asioiden ja toimien määrä on niin valtava.
Ihmiset, jotka luulevat tietävänsä seksin objektiivisen merkityksen pystyvät helposti sanomaan, mitä seksi on ja mitä se ei ole. Tällainen kahtiajako on selkeä, mutta juuri tämän takia tällaisten ihmisten näkökulma seksistä on ennalta-arvattavan suppea. Tämä selittää sen, miten lukuisat ihmiset kykenevät olevaan niin hurskastelevia siitä, mitä ihmisten tulisi ja ei tulisi tehdä seksuaalisessa mielessä.
"Intiimisyys" on esimerkiksi yhteinen asia, jonka seksille tarkoitusta vaativat ihmiset tuovat usein esille. Intiimisyys voi tietenkin olla todella hyvä asia, mutta tämä sana tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Tämän vuoksi intiimisyyden sisällyttäminen "hyvään ja terveeseen" seksuaalisuuteen luo seksuaalisten kokemusten hierarkian, joka väheksyy tai jopa poissulkee lukuisia seksuaalisuuteen liittyviä tärkeitä näkökantoja.
Tämän täytyy olla totta huolimatta ihmisistä, jotka päättävät seksin omaavan jonkin tietyn merkityksen. Tässä mielessä perinteinen kristillisyys ja lukuisat muut seksikielteiset instituutiot eivät olekaan ainoita seksuaalisen sortamisen lähteitä kulttuurissamme. Järkähtämätön kanta oikeasta seksuaalisesta kokemuksesta, seksin merkityksestä ja siihen liittyvästä päätöksenteosta on todellinen syypää. Tietenkin kirkko ja muut instituutiot vaikuttavat ihmisten näkökulmiin, mutta näistä näkökulmista jokainen lopulta päättää itse.
Esimerkiksi järjestäytynyt humanismi on sitä uskonnollista näkökulmaa vastaan, että seksi olisi luonnostaan paha asia. Mutta samalla tämä humanismi yrittää löytää seksille "sitä todellista ja maallista" merkitystä, ja tämä tavallaan tekee salaa yhteistyötä yhteiskunnan käsitejäykkyydellle. Toisin sanoen, tällainen näkökulma eroaa muista seksuaalisista dogmeista vain ja ainoastaan sisältönsä puolesta. Saman kolikon eri kääntöpuolet.
Lyhyesti: Mikäli seksillä on vain henkilökohtainen merkitys, kykenemme halutessamme kokemaan seksuaalisten tunteiden ja merkitysten ihanan kirjon. Ilman tätä näkökulmaa koko seksuaalisuuden spektri kapenee, muuttuu näkymättömäksi ja jopa lopullisesti poissuljetuksi.
Seksuaalisuudella ja seksillä on myös pimeät puolensa, joihin voi suhtautua monilla tavoilla, eikä kokemukseen pohjaava, joustava seksuaalikäsitys tuomitse erilaisia suhtautumistapoja. Itse asiassa tämä käsitys jopa hyväksyy erilaiset tavat, antaa niille tilaa, leikittelee mukana tai sitten ei, mutta joka tapauksessa aina kunnioittaa erilaisia näkemyksiä.
Jos taas uskoo seksillä olevan jokin tietty, yksittäinen tarkoitus - esimerkiksi seksin tulisi aina vaalia ihmissuhdetta - niin samalla jättää seksiin liittyvät pimeät puolet huomiotta. Tällainen näkökanta joutuu kieltämään näiden puolien olemassaolon ja sanomaan, että "tuo nyt vain heijastaa perverssiä mielenterveyttä ja seksuaalisuuta. Tällainen ihminen joutuu jatkuvasti kitkemään ja tuhoamaan oman seksuaalisuuslokeronsa ulkopuolella kasvavia "rikkaruohoja", koska kokee niiden olemassaolon uhkaavan omaa käsitystään seksuaalisuudesta. Tämä on sensuurin ja sortoliikkeiden ensisijainen menettelytapa.
Miksei asiaa voisi ajatella positiivisesti? Miettikääpä: Se, että seksillä ei ole olennaista merkitystä, on äärimmäisen positiivinen ominaisuus. Se antaa meille mahdollisuuden löytää lukemattomia tapoja harrastaa seksiä - ikään kuin käyttää seksiä itsetutkiskelun työkaluna. Se antaa meille mahdollisuuden leikkiä sanan puhtaimmassa merkityksessä.
Fakta seksin objektiivisesta merkityksettömyydestä tuntuu kuitenkin pelottavalta. Se tarkoittaa, että joka kerta seksiä harrastaessaan olisi tuuliajolla. Se tarkoittaa, että joutuu ottamaan vastuun valinnoistaan ja kokemuksisstaan. Jos uskoo seksin olevan vaarallista ja sen olevan kykeneväinen tuhoamaan ihmisiä, niin tällainen lähestymistapa tuntuu ymmärrettävästä syystä kauhustuttavalta.
Seksin merkityksettömyys on pelottavaa myöskin sen takia, että kenenkään ei olisi pakko noudattaa mitään tiettyjä, ennaltamääriteltyjä kriteerejä, Tämä saa meidät irti kahleista, joita muodostamme voidaksemme tuntea olevamme kontrollissa oman seksuaalisuutemme suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kukaan voisikaan sanoa kumppanilleen:
"Sä nyt ilmiselvästi omaat tollaisen vääristyneen ja pervon seksuaalisuuden. Sun pitäisi haluta niitä juttuja, joita mä haluan - sitä 'oikeaa' seksiä!"
Molemminpuoleisesti onnistunut seksi vaatinee sen, että luotamme toisiimme ja ymmärrämme toistemme seksuaaliset erot.
Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että teemme valintamme laajasta vaihtoehtojen kirjosta. Tulemmeko tekemään hyviä valintoja? Valintoja, jotka paljastavat meistä asioita, joita emme välttämättä itsekään hyväksy? Tämä on paljon isompi askel kuin se, että kropan huutama panetus paljastuu kumppanille. Huomaammeko olevamme kiinnostuneita asioista, joista "hyvät ihmiset" eivät ole kiinnostuneita? Satuttavatko valintamme kumppaneitamme, perhettämme taikka ympäristöämme?
Toiseksi, meidän on luotettava seksiin. Viekö se meidät niin pitkälle, ettemme ole kykeneväisiä palaamaan? Kestävätkö silmäsi seksin kirkkauden ja pimeyden? Tätä voisi verrata siihen, että kävelee suoraan aurinkoisesta ulkoilmasta pimeän luolan perälle tietämättä, mitä siellä oikeastaan on. Tämä vaatii rohkeutta.
Kolmanneksi, meidän on luotettava kumppaniimme. Kykeneekö hän kohdata seksuaaliset tekosi? Onko hän valmis siirtymään uusille seksuaalisille näköalapaikoille kanssasi, vai lähdetkö sinne sittenkin yksin? Meneekö hän eteenpäin ja kauemmas nopeammin kuin sinä, jättäen sinulle yksinäisyyden tunteen? Todellisuudessa seksi on lähes aina kokemus heilahtelusta: yksin oleskelua ja yhtäkkistä jälleennäkemistä, josta sitten hetkiä myöhemmin jäädään taas omille teilleen luottaen, että löytää takaisin kumppaninsa luokse.
Viimeisimpänä (muttei suinkaan vähäisimpänä) meidän on luotettava siihen, että olemme riittäviä - tämä tarkoittaa sitä, että kehomme vastaavat seksin esittämiin haasteisiin. Pelko kehon vastaanottamattomuudesta seksin suhteen on oikeastaan turhaa, koska seksi on olemassa vain kehoissamme, ja näin ollen seksi itsessään ei voi esittää haasteita, joita keho ei voisi vastaanottaa. Tässä mielessä esimerkiksi erektion häviäminen on kehon täydellinen vastaus siihen, mitä tapahtuu milläkin hetkellä. Se kertoo meille, mistä sytymme ja mistä emme. Erektion katoaminen on ongelmallista vain ja ainoastaan jos meillä on tietty, umpimähkäinen standardi kehomme käyttäytymiselle.
Monet ongelmalliset käyttäytymismallit heijastavat, kuinka kovasti ihmiset haluavat seksillä olevan tiettyä merkitystä. Voidakseen ylläpitää illuusiota tästä mielikuvasta, esimerkiksi Yhdysvaltain yhteiskunta on halukas vainoamaan joitain jäseniään lakialotteilla, jotka säännöstelevät ja rajoittavat seksuaalista käyttäytymistä tai estävät seksivalistuksen. Tämän vuoksi useat ihmiset ovat niin kiinnostuneita ja sanavalmiita toisten ihmisten seksuaalisuudesta - Kaikkialla leijailevien eriävien seksinäkemysten ympäröimänä oleminen tuntuu vaaralliselta. Tässä mielessä tarkoituksen määrääminen seksille tekee yhteiskunnasta teokraattisen: Hallitus on järjestäytynyttä uskonnollisuutta, media taas papistoa.
Toive seksin merkityksellisyydestä johtuu myös yleisestä tarpeesta erikoissäännöille, joiden tehtävänä olisi hallita seksuaalista käyttäytymistä ja päätöksentekoa. Tällaisella toiminnalla vältetään ottamasta vastuu monimutkaisesta, monimuotoisesta ja vaaralliselta tuntuvasta seksuaalisuudestamme. Ekstaattinen seksi tuntuisi olevan mahdollista vain uskaltaessamme päästää irti sosiaalisista rakenteistamme ja rajoista, joita seksillä väitetään olevan.
Humanismin pitäisi innokkaasti kehittää vuoropuhelua, joka käsittelisi seksuaalisuuden ekstaattista luonnetta ei-moralistisen ja ei-dogmaattisen tutkimuksen kautta. Humanismin pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään seksuaalisuus koko mysteerisessä komeudessaan.
Joten, onko seksi tarkoituksetonta? Kyllä ja ei. Se on tarkoituksetonta objektiivisessa, filosofisessa mielessä. Se on kuitenkin merkittävää ja tarkoituksellista henkilökohtaisella tasolla. Yksi syy seksin harrastamiselle onkin jaksoittainen uudistumisenhalu. Halu saada itsensä ravituksi, liittyi siihen sitten intiimisyyttä, läheisyyttä, mielihyvää, luovuutta, kehollista täydellisyyttä, tai lupausta siitä, että elämä on kuin onkin elämisen arvoista.
Tarve teeskennellä, että seksillä on joku yleinen tarkoitus, on täysin ymmärrettävää. Se osoittaa sen, että ihmisillä on tarve olla maadoitettuja, riippuvaisia jostakin. Mutta ennen pitkää meidän tulee nousta ylös maasta ja kävellä - vaikka olemme huomattavasti korkeammalla kuin olemme aiemmin olleet, vaikka lattia tuntuukin kauhean kovalta, ja vaikka ajatus kaatumisesta on todella pelottava.
Kuten kaikkiin pelkoihin, myös tähän on reagoitava tunnustaen. On epäkypsää esittää, ettei meillä ole tätä pelkoa, ja ongelman kieltäminen estää meitä liikkumasta eteenpäin. Pelon hyväksyminen on edellytys kypsän universumin rakentamiselle.
Meidän täytyy kohdata demonimme - katsoa seksiä suoraan silmiin ja kävellä sen syvään, mustaan kitaan - viheltäen iloisia melodioita, tarvittaessa. Meidän tulee luottaa seksiin ja toisiimme tiedostaen, että pahinta mitä voi tapahtua on se, että törmäämme kokemukseen, jota emme halua toistaa.
Voimme kontata koko loppuelämämme lattialla tietäen, että tällä tavoin emme voi koskaan kaatua. Emme voi kuitenkaan oppia kävelemään nousematta ylös, kaatumatta maahan useita kertoja.
Kysymys kuuluu: kumpi on tärkeämpää sinulle?
