Jalat painavat jälkiä maahan,
päivällä et löydä askeliasi muiden joukosta.
Sinä sekoitut massaan.
Illalla kukaan ei voi enää seurata jälkiään,
löytääkseen itsensä tai päästäkseen kotiin.
Taas maailma täyttyy eksyneistä.
Kun moni eksyy samanaikaisesti,
ei ole vaaraa joutua olemaan täysin yksin.
Kai tällä on helppo lohduttautua kaukana kotoa.
Sama alkaa taas huomenna
ja jatkuu kunnes ei ole ihmisiä.
Kunnes jäljet katoavat.
Kunnes elämä lakkaa olemasta,
ihmiset lakkaavat kiireisen matkaamisensa.
Eikä kukaan enää hoe: "Elämä on."
Silloin eksyneet löytävät tiensä,
minne ikinä olivatkaan menossa.
Silloin he lakkaavat etsimästä.
Tie täynnä jalanjälkiä,
joista ei omiaan tunnista.
Olisi niin helppo eksyä ellei
tietäisi minne on menossa.
Lopulta kun ei tarvitse etsiä olematonta ja
juosta elämän mukana, voi lopettaa eksymisensä,
mutta silloin ei jäljelle jää muutakaan. Eksytään
yhdessä.
