rigelo

Mikä on kun kaikki asiat kääntyvät minua vastaan
kukaan ei puolusta pientä ihmistä
jolla on juuri sydän rikottu
luvattiin että ei ikinä satuteta toisia
luvattiin että rakastetaan aina
mutta teit jotain niin väärää josta ei voinu selvitä
ei kumpikaan.
ajattelin että voisin olla perhonen joka vain lentelisi
kukasta kukkaan
ei huolehtisi mistään lentelisi vain
sellaisen elämän minäkin haluan
ja haluan että sinä kuulut siihen

Jos nyt oves taakse astuisin
niin avaisitko/
Jos soittaisin sulle niin
vastaisitko/
Jos kaikesta pyytäsin
anteeks niin antaisitko/
Jos antaisin sulle kaiken
niin ottaisitko/
Jos oisin surullinen niin
huomaisitko/
Ja jos huomaisit niin
lohduttaisitko/
Jos nyt takaisin tulisin
niin halaisitko/
Jos kokonaan pois lähtisin
niin unohtaisitko/

Miksi enkeleitä on niin vähän
kukaan ei jättänyt minulle suojelusenkeliä
kaikki vietiin nenäni edestä
joudun elää iha yksin
yksin vaarallisessa maailmassa
pelkään että minä menetän sinutkin
ainoan ihmisen jota pidän enkelinäni
olet turvani kerron kaiken mitä tiedän
<3

Epäiletkö milloinkaan
että et jaksaisikaan niellä
enempää
Naruasi toivot köydeksi
ja pettymykset riittää,
riittää

Nukun unta, jota pilvet suojelee.
Nukun unta, josta herätä haluis en.
Nukun unta, jossa lumi leijailee.
Nukun unta, jossa kävelen halki lumien.
Nukun unta, jota en unohda.
Nukun unta, josta aina haaveilen.
Nukun unta, joka on unelma.
Nukun unta, jossa lumi kirkkkaan valkoinen.

Aurinko paistaa kasvoilleni, on kesäinen
päivä ja jään seisomaan hiljaa paikalleni
ja voin tuntea kuinka lempeä kesä tuuli
puhaltaa kaikki huoleni pois harteiltani
ja nostaa minut ilmaan syleillääkseen
minua koko olemuksellaan.

Tuuli kannattelee minua ilmassa ja tunnen
kuinka täydellinen onnellisuuden tunne valtaa
minut verisuoni kerrallaan ja olen täysin
antautunut tuulen tuomalle hyvälle ololle.

Ajatukseni harhailevat tulevaisuuden
haaveissa ja näen itseni toteuttamassa
näitä unelmia, näen itseni elävän ikuisesti
kaikkien muistoissa, näen kuinka rakennan
portaat taivaasen ja kuinka valaisen kuun
pimeän puolen.

Kaikki tarvitsevat vastaavan hetken itselleen
sillä elämä on liian lyhyt vihalle ja riitelylle
Tuhlatusta elämästä ei saa rahojaan takaisin.



oispa kesä <3

Vuosi sitten,
alkoi tämä polku.

Meidän yhteinen
Tehtiin se kahden,
luo unelmien.

Yhä pidät kiinni kädestäni,
puristat etten pääse pois.
Lupaan sinulle rakkaani,
En koskaa luotasi lähteä vois.

Jatketaan vaan,
seikkaillaan.
Vieköön polku kohti suurta maailmaa.
Mikään ei minua voi pelottaa,
Kunhan sinut pitää saan käsipuolessa.
Mitä meillä on enään jäljellä

Jäljellä on vain muistot
Jäljellä on vain kasapäin valokuvia
Jäljellä on vain se mitä sinusta muistan
Jäljellä on vain kaikki se mikä silloin oli kaunista
Jäljellä on vain hetket
Hetket jotka ovat enään vain muistoja
Näänkö sinua enään
En usko,
koska sinä olet nyt paremmassa paikassa ja
minä vielä täällä.

Jalat painavat jälkiä maahan,
päivällä et löydä askeliasi muiden joukosta.
Sinä sekoitut massaan.

Illalla kukaan ei voi enää seurata jälkiään,
löytääkseen itsensä tai päästäkseen kotiin.
Taas maailma täyttyy eksyneistä.

Kun moni eksyy samanaikaisesti,
ei ole vaaraa joutua olemaan täysin yksin.
Kai tällä on helppo lohduttautua kaukana kotoa.

Sama alkaa taas huomenna
ja jatkuu kunnes ei ole ihmisiä.
Kunnes jäljet katoavat.

Kunnes elämä lakkaa olemasta,
ihmiset lakkaavat kiireisen matkaamisensa.
Eikä kukaan enää hoe: "Elämä on."

Silloin eksyneet löytävät tiensä,
minne ikinä olivatkaan menossa.
Silloin he lakkaavat etsimästä.



Tie täynnä jalanjälkiä,
joista ei omiaan tunnista.
Olisi niin helppo eksyä ellei
tietäisi minne on menossa.
Lopulta kun ei tarvitse etsiä olematonta ja
juosta elämän mukana, voi lopettaa eksymisensä,
mutta silloin ei jäljelle jää muutakaan. Eksytään
yhdessä.

En tiedä mitä on entinen
elämä
en enää erehdy elää entistä
elämää
elämää joka oli erehdysten
tekemää
Elämää jossa vaa itseensä
petetää
eletään niinku ei ois mitää
menetettevää
pelätään vaan et kaikki se
menetetää
menetetää rakas, menetetää
elämä
se oli elämä, josta haluun
herätä
eletään vaan molemmat, iha
oma elämä
Niin ettei tarvi enää
kummankaan pelätä
ettei meitä petetä elämällä
elämä
pelkil haavekuvilla,
petetyillä tekemä

Odotin kauan että heräisit.
Odotan että huomaat.
En uskalla ääneen sanoa.
Kuinka paljon sua rakastan.
Ettet huomaa kun
itken.. Kuuntelin kuinka,
yötä hengitit kuuntelin
surua hiljaa.Tähtiä
katson että unohtaisin
kuinka lähelle sua
pääsin. Ettet
huomaa kun itken.
Pidän kii tästä
kaikesta. Ettei
kyyneleet katoa.
Mä pidän kii susta
kovaa.
Olin niin pieni ettet
mua näkisi. Oli vain
sydän johon sattuu. Kuinka
kipuani pelkäsit, pakenit
jotain jonka kadotit. Ettet
huomaa kun itken.
Hiekkatielle paljain
jaloin sateen jälkeen
eksyttiin. Toisiimme
kadottiin.
Tartuin sinuunkii!
tartuin kii! tartuin
sinuun kii..
..ettet huomaaa kun itken.

Tää homma ahdistaa
En uskalla katsoa huomiseen
Taivas kaatuu niskaan
Luu tunkee sydämeen
Mieltä kaivertaa
Ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan
Tää tappaa ihmisen