Z.eta

Menin vihdoin naimisiin 26.2-10... Aivan prinsessana olin ihan viimeisen päälle,vaikka tilaisuus oli lyhyt ja vieraita vain kahden todistajan verran... Paikkakaan ei ollut ihan nuoruuden prinsessahaaveista, Jokelan vankila... :o Aika nopea vihkiminen ja koko tilaisuus kestikin,vain 1,5tuntia,rahaa kuitenkin paloi reilut 1000e. En uskalla edes ajatella,kuinka paljon "uusintahäät" isommalla kokoonpanolla,kirkossa parin vuoden päästä kesällä maksavat... :o Niin,tietenkin mä haluan sinne kaikki valkoisista joutsenista lähtien... :)

Se mikä mun elämässä on tällä hetkellä haastavaa ja raastavaa on puolison oleminen vankilassa (vielä 1,5vuotta). Se,että hääyö tietenkin jäi pitämättä ei ole,niin iso asia,kuin se,että saamme nähdä vain viikonloppuisin 45min ajan ja sekin näkeminen on todellakin näkeminen eli plexikeskustelu... Ei saa koskea tms. Perhetapaamisia emme ole saaneet vielä kuntoon. Se tietenkin helpottaa sitten,kunhan saamme ne... On tämä aika rankkaa tuoreen aviovaimon elämää... Mutta itse kuitenkin olen valintani tehnyt,enkä siitä siis valita. Se kuinka onnellinen kaikesta huolimatta olen on ihmeellistä. Kirjoittelemme kuitenkin joka päivä ja mieheni soittaa joka päivä... Olenkin sanonut,että varmaan flippaan onnesta,kunhan hän pääsee siviiliin ja tulee kotiin... :) Silloin vasta alkaakin "normaali" avioliittoelämämme. Odotan arjen haasteita ja yhdessä oloa enemmän,kuin mitään muuta. Tästä haasteesta,kun selviämme,niin selviämme kyllä kaikesta tulevaisuudessakin. Ei sitä turhaan sanota,että rakkaus voittaa ja kestää kaiken.. :)