KatrikinGi

nousen sängyst ylös,kylmät väreet riipii/
katon ikkunaa,tulee lunta taivaalt kauniisti/
otan pillerin,otan toisen,ajatukset leijjailee/
elämä mustavalkosta,oon laiva joka merel kulkee/
ilman suuntaa tai mitää päämäärää/
purjeet kauan sitte jo irrotettu tästä/
suljen silmät,kyynel valuu alas poskea/
avaan silmät ja katson käsivartea/
nään vaan siin vitusti liikaa arpia/
ne on osa mun historiaa,niille ei voi enää mitää/
voi vaan toivooo ettei niit tulis enempää..