Z.eta

On yllättävän vaikeaa myöntää itselleen tehneensä suuren virheen. Vielä vaikeampaa on myöntää se vielä sen jälkeen jollekin ääneen... Onko sitä sitten,vain liian ylpeä vai luulenko,että elämää voisi elää virheitä tai vääriä ratkaisuja tekemättä?? Olen nyt kuitenkin virheeni myöntänyt. Itselleni ja ystävilleni. Se sattuu... Ja vielä enemmän satuttaa,kun näen heidän kärsivän kärsimykseni vuoksi sekä tienneen koko ajan minun valineen väärin ja tehneen virheen. Ei kai sitä turhaan sanota,että rakkaus on sokea?? On uskomatonta miten sitä voikaan nähdä saman ihmisen aivan täysin eri tavalla,kuin muut. Ja vielä uskomattomampaa,kun tajuaa ja näkeekin sen minkä läheiset ja kaikki muut ihmiset ovat nähneet alusta asti. Antakaa virhevalintani anteeksi jonain päivänä... Luulen ystävieni kuitenkin niin jo tehneen,sillä he ovat pitäneet minut jaloillani väkisin kaikesta huolimatta... Ystävyyshän on sitä,että rakastaa kaikesta huolimatta... Kaikesta. Kiitos 24/7 tuesta ja etenkin siitä,että olette nyt,kun sitä eneiten tarvitsen,niin kokoajan paikalla. Arvostan suuresti. Sitä kuinka paljon,niin ei voi kirjoittaa,mutta osoitan sen kyllä,kuten olen kai tähänkin päivään asti jo aiemmin tehnyt. Olette rakkaita. Kaikki kääntyy vielä paremmaksi ja voin aloittaa normaalin väkivallattoman elämän Sellaisen elämän,joka ei koostu valheista,väkivallasta ja muusta pahasta. En osaa selittää sitä,miten noin pääsi tapahtumaan,mutta onneksi kuitenkin tajusin virheeni vielä,kun olen hengissä ja suhteellisen toipunut kaikesta väkivallasta. Kaikkein vaikein on kuitenkin hyväksyä se,että tein virheen. Vaikeampaa kuitenkin hyväksyä se,että satutin ystäviäni sillä,että en uskonut,että olen parisuhteessa täysin sairaan ihmisen kanssa. Tietysti satutin,kun he joutuivat kaiken näkemään. Pahan olon,anteeksi annot,takaisin otot ja pahoinpitelyjen monet,monet jäljet,joista enää on arvet jäljellä. Kunpa olisin tajunnut aiemmin.... nyt joudun odottamaan kauan,nin avioeroa,kuin sitä,että täysin kaikesta toivun,jos toivun koskaan....