Tunsin kerran miehen;
-joka on koko elämänsä taputtanut
sydämensä tahdissa.
-Joka on aina hississä etsinyt
turvallisen kohdan mihin tuijottaa.
-Miehen, joka ei ole koskaan kuullut
mitään muuta kuin kaikuja.
-Joka peilaa aina ohikulkioita maasta.
-Joka on koko elämänsä
laulanut samaa yksinuottista laulua ilmeettä.
-Miehen joka nukkuu aina selällään ilman peittoa,
jotta pakeneminen olisi helpompaa.
-Miehen joka syntyi hiljaistenmiestenlaaksossa,
ja joka kuolee hiljaistenmiestenlaaksossa.
-Joka hädissään tarraa menneeseen,
ja joka kahlaa kyynärpäitään myöten käytännössä.
-Miehen joka ei ole koskaan
huomannut vaatteiden painoa hartioillaan.
-Miehen joka ei ole koskaan tehnyt toisin.
-Joka toistaa itseään, toistaa itseään,
toistaa itseään.
-Joka leikkaa talteen runoja kuolinilmoituksista,
ja kuuntelee merta rikkinäiseltä c-kasetilta.
-Joka puhuu kuiskaten,
niin ettei yhtäkään sanaa erota,
ja nielee totuuden kyselemättä.
-Miehen joka saapuu illalla kotiin
ja huomaa ettei ole sanonut mitään
oleellista sitten aamun,
ei yhtään mitään, ei edes vahingossa.
-Miehen joka syntyi yksinäisyyteen,
ja joka kuolee yksinäiseen yksinäisyyteen,
yksikseen, kuin kenenkään huomaamatta.-
