Moarer

Jokainen askel jonka täällä astuit,
puhkesi sydämissämme kukkimaan.
Puhalsit aina sammutetun liekin
uudelleen palamaan, että meille
tulisi jano syttyä uudelleen.

Sinä olit valmis,
sinun ei tarvinnut koskaan vaeltaa
löytääksesi rakkaudelle sanoja,
ne löysivät aina sinut.

Viimeisinä hetkinäkin
ne vieläkin jaksoivat kantaa sinua,
rakastettuaan, luojaansa.

Jätit meille arvoituksen, tehtävän,
että oppisimme tuntemaan
löytämääsi kieltä, niin monilta
kadonnutta, salattua, jota
vain huulet toisiaan vasten
saattavat ymmärtää.