6.Heinäkuuta-10 klo:03:33
On paljon kysymyksiä,joihin en tiedä vastausta.
Olisi vain niin monia kysymyksiä,joihin tarvitsisin vastauksen.
Kysymykseni ovat oikeita ja eläviä,ne ovat minulle merkkejä siitä,että olen liikkeellä. Se on tärkeää. Helposti,jopa liiankin helposti voisin jämähtää paikoilleni vastauksiin tai niiden "metsästämiseen".
Kysymällä kuitenkin uskallan kyseenalaistaa niin asiani,kuin itsenikin.
Mitähän kaikkea muutos tuo mukanaan? Luulisi muutoksen olevan ainakin jonkinlaista etäisyyden ottamista olemassa olevaan sekä tietenkin nykyisyyden eli myös tämän hetken asettamista kyseenalaiseksi. Muutoksiakin on niin monenlaisia.
Arvostan kysymyksiä lopulta hiukan enemmän,kuin vastauksia. Kysymys on kuitenkin aina turvattomampi. Vaatii rohkeutta sekä kypsyyttä sietää keskeneräisyyttä.
Ymmärtää sitä,että olen vasta matkalla,en aikoihin perillä.
Olen kuitenkin liikkeellä kysymyksieni kanssa ja matkahan tulee olemaan vielä pitkä ja tuskainen, via dolorosa-tuskien taival. Lopulta kuitenkin jonain päivänä tajuan olevani perillä. Päämääräni määränpäässä. Mitähän sitten tapahtuu? Mitähän sitten ajattelen? Mitenhän minun käy?
En vieläkään ymmärrä todellakaan kaikkea,
ehkä en aina edes halua ymmärtää,
ehkei aina täydykkään ymmärtää,
ehkä usein en voikkaan ymmärtää,
ehkä en joskus vain pysty ymmärtämään,
ehkä en edes aina yritä ymmärtää. Haittakohan se aina?
Kuuluuko minun ymmärtää ja,jos kuuluu,niin ymmärränkö kuitenkaan? Mitä sitten,jos ymmärränkin? Mitä,jos en siltikään ymmärrä,vaikka kuinka yritän?
En tiedä,mutta lopulta tajusin,että riittää,kun muistan sen,että elämähän on elämistä varten,ei ymmärtämistä varten.
Ei naisiakaan luotu ymmärrettäviksi,vaan rakastettaviksi...
Martina
