Koulussa oli surullinen tunnelma. Opettajat itki. Oli ahistavaa ja orpoa. Kukaan ei tienny oikeen, että miksi. Kuulin jo eilen sen uutisen äitiltä. Se oli eilen kauheaa, nyt son vielä kauheampaa, ko näki miten muut reagoi. Jos se sattuis omalle kohalle, niin murtusin täysin. En pystyis elää enää. Pärjää <3
Toinen ikävä asia. Mummi on ollu sairaalassa varmaan kohta kaks kuukautta. Son huonona, erittäin huonona. Inhottaa, ko tätin mies höpis kerran kyläillessään meillä, että "Ei me tulla käymään, jos mummo ei oo kuollu. Jos se kuolee, niin tullaan sitte." Mummi täyttää kohta 90v. En tiiä jaksaako elää enää niin kauaa, mutta sitkeä se on. Höperö mutta hiton sitkeä. Minä en kestä enää yksiäkään hautajaisia tänä vuonna. Kahet oon jo kestäny. Pappa kuoli jouluna. Oli harvinaisen yksinäinen ja surullinen joulu. Tätin mies kuoli ennen koulun alkua. Ei ne tätin miehen hautajaiset ois ollu niin koskettavat. Mutta ko joutu kattoon avuttomana vierestä, ku niitten poika ei hyväksyny sitä. Ei se voinu uskoa. Ei millään.
Kolmas ikävä asia. Riitelen poikakaverin kans koko ajan. En tiiä miks. Tuntuu vaan siltä, että otan kaikki nokkiini niin hirveen helposti. Sitte molemmille tulee paha mieli. Ihan vaan mun takia. Tuntuu, että mie sotken aina kaikkien asiat. Tuntuu joskus siltä, että kaveritkaan ei välitä.
Nyt on kunnon masennuskausi. Toivottavasti Aki tulee huomena tänne <3
