Kurkkua kuristaa,ei saa happea.Istut pimeässä huoneessa,olet vetänyt peiton pääsi päälle.
Mietit taas niitä kaikkia vuoden aikana sattuneita tapahtumia,jotka ovat muokanneet sinusta sen mitä olet...
Elämä heittelee ees ja taas,vie kuin vanhaa nukkea.Kuinka helppoa on menettää.Kuinka paljon vaikeampaa,on saada jotain menetettyä takaisin.Kuinka voit olla varma siitä,että kaiken mitä aiot tehdä,teet alusta saakka ja yksin.Näin on parempi.Ei tule epäonnea,ei tuskaa,ei kipua.Koska sinä hallitset tilannetta
Nouset ylös,laitat valot päälle,ja päätät ette pelkää pimeää enää.
Sytytät savukkeen,ja mietit kuinka kaikki olisi voinut olla toisin.Ei enää tuttuja lauseita,ei enää parin päivän "retkiä" milloin minnekin päin.Miksi?Kaiken yhteisen jälkeen,käännät vain lehteä ja siirryt eteenpäin.Kuin lukisit päivän lehteä,jos otsikko ei kiinnosta,vaihdat sivua.Yrität auttaa muita,ja huomaat että kiitos on hyvinkin vaisu,varsinkin kun ehkä hieman vielä pahennat asioita.Oletko siis negatiivinen,kun et halua muita auttaa?
Tuntuuko siltä,että joka kerta kun kuvittelet tekeväsi oikein,asiat pahenee aina vain entisestään?Josko auttaisi,ettei auttaisi?
On se vain tyylikästä huomata,että kaiken jälkeen seisot taas kerran yksin ottamassa kaiken vastaan mitä niskaan kaadetaan.
Tämäkö nyt on sitä tunnetta,ja vastauksia jota odotit?
Sori,unohdin viestis.
Ei siit tuu enää mitään.
Mikä sun ongelmas on?
Kaikki nämä,vain sen takia ettet saa sitä tärkeää ihmistä pois mielestä enää.
Kaikki oli hyvin kunnes aloit ajattelemaan.Ei olisi kannattanut.Tulee taas mieleen,kuinka olisi vain pitänyt uskoa,ettei rakkaudessa järjenkäyttöä sallita.Ja rakkaus on vain merkityksetön sana,jota kerrotaan koko ajan.Ei tunne,ei ajatus.Vain opittu pieni sana,jonka kuvitellaan auttavan läpi kaikesta.Välittäminen,ymmärtäminen,mihin ne jäi?Ne sulautuivat yhteen rakauden kanssa,ja yhtäkkiä kaikki voidaan saada tarkoittamaan yhtä ja samaa.Älä kerro että rakastat.Ei toimi.Kerro että välität,ehkä parempi vastaanotto.Tuskin,mutta yrittää voi aina.
Joskus tuntuu,että on vain helpompi nukahtaa.Ja ehkä sitten vuoden vaihduttua herätä,ja huomata ettei jäänyt mistään paitsi.
Mutta entäs sitten?
Jos olisit silloin joskus ollut viisaampi,jos olisit kuunnellut mitä sydän sanoo,jos olisit vain työntänyt jännityksen ja epäluulot pois mielestä,olisitko nyt tässä tilanteessa?
On helppoa sanoa,miten pitää tehdä,miten pitää olla,miten toimia missäkin tilanteessa.
Mutta mitäs sitten kun tilanne on päällä?
Eipä tule mieleen yhtäkään hyvää neuvoa,tai fiksua ajatusta.Silloin luotetaan siihen mitä on,tai oli.
Oletko siis tyhmä,vai päästäsi vajaa kun et tätä ymmärrä?
Et.Olet vain ihminen,niinkuin kaikki muutkin.Onpa helppoa,eikö?
Opettelet vain kunnolla kaiken,niin olet mestari kaikessa.Rakkaudessa,ihmissuhteissa,perheen keskuudessa,työssä.
Tai sitten vain unohdat opitun,ja kävelet pois.Opit kaiken uudestaan ja alusta.
Nollaat tilanteen...Voisi toimia,jos vain tietäisi miten.
Toivottavasti hän ei lue tätä.Et halua hänen enää tietävän miltä sinusta tuntuu.
Sitä voitaisiin käyttää sinua vastaan.Eli kasaa suojamuuri,kaiken tämän eteen,jottei kukaan näe sisintäsi.
Ei ole järkeä miettiä,mitä olisit voinut tehdä toisin.Vaikka mieli tekisikin.
Mieti mieluummin mitä teet seuraavaksi.
Keskitä koko tahdon voimasi siihen,ja huomaat selviytyväsi mistä tahansa.
Tämä ei lohduta,ei vie tuskaa pois,ei tuo helpotusta elämään,ei paranna maailmaa.
Jos sellaista haet,hae jostain muualta.
"Älä elä elämää,elä unelmaa"
