Talperi86

Se tunne...

Kun luulee,että kaikki on mennyt päin mäntyä...

Alkaa olla aikaa kulunut,tarpeeksi luulisin.

Kuningas,tuo keltaisen tipun kuljettaja.Nykyään hieman vähemmän mielessä,mutta kuitenkin siellä pysyy.

muisteltiin vanhoja hyviä aikoja.Ja melkein niihin kaikkiin kuului tuo suuri sankari,keltaisella keksinnöllään.Ikävää painaa mieleen,kun liikun hänen kotipaikkansa ohi,mutta ehkä se ajan myötä taas helpottuu...

Keksintö onneksi vielä liikkuu,meni hyvään kotiin.Mutta kuningas,noh,toivottavasti pääsi hyvään paikkaan.

Nyt on toinen samanlainen tapaus syntymässä.Ensimmäiset putkareissut takana,jonkin loistavan lauantai-idean jälkeen.Kämppä mennyt alta,työpaikalta potkut,ja alkoholi kuulemma korjaa asiat...

Taidanpa joutua hautaamaan vielä toisenkin ystävän.Kun ei suostu ottamaan apua vastaan.Lupasin yösijan,lämmintä ruokaa,ja ainakin tupakkaa.En ole miljonääri,joten kaikkea en voi tarjota,kun työttömyystuki ei niin huikea nykyään enää ole.

Tai onko tuo koskaan ollutkaan,mutta kuitenkin...Miten auttaa,jos apua ei huolita?Voiko pakottaa hoitoon,tai lääkärille?Voiko pakottaa katkolle?

Onko mahdollista korjata asiat,ennen kuin on liian myöhäistä?

Tuskin...Tämä on malli-esimerkki kuninkaan toiminnasta,eli taidan siis nimetä tämän toisen ystävän prinssiksi.

Prinssi

-32 v.

-työtön,alkoholisti

-Asunnoton

-ei suuntaa elämässä

Apu ei kelpaa,muuta kuin rahallisena.Ja sen tietää mihin ne käytetään...Alkoholiin,ja "hauskanpitoon",vaikka ne pitäis käyttää ruokaan,asuntoon,ja laskuihin...

Miten on mahdollista,että vaan antaa elämän mennä ohi?

Missä kohtaa astuu lääkkeet,ja muut huumaavat aineet kuvaan?

Milloin kasvaa järki päähän?siis 6 v. minua vanhempi,ja elää kuin olisi 15 v.

Ei voi päättyä hyvin...

Elämä muuttaa,kun sitä eletään.Tätä kirjoittaessa,on jälleen kokeilussa parisuhde.Lapsi on kasvanut pienestä nyytistä,hyvin omatoimiseksi jääräpääksi.Joskus tulee miettineeksi,kummalta puolelta se ominaisuus on periytynyt...Tämä alkoholisti,on siirtynyt kahviin,ja jousiammuntaan.Miettii mitä tekee,keskittyy koulutukseen,ja elämään.Mitä tapahtui?Missä kohtaa aloin aikuistua?

Oikeasti suunnittelee jo perheen perustamista,mukavaa työpaikkaa,omakotitaloa,kunnollisia harrastuksia, ja ihmisyyttä. Tahto luoda jotain pysyvää,tahto saada jotain aikaiseksi.Raskasta,etten sanoisi.Mutta miten oppii puhumaan tunteista sitten?

Onko olemassa jokin opas,tähän KO.lajiin,joka opettaa miten ymmärtää naisia,tai miten ymmärtää tunteita?Onko parisuhteen tarkoitus opettaa hallitsemaan hyvät ja huonot puolet?Vai onko tarkoitus niinkin yksinkertainen,että naidaan kuin minkit,hankitaan kersat ja eletään elämä onnellisesti loppuun asti??

Parisuhde,hmmm...Mielenkiintoinen tapa.Pärjää jotenkuten yksinään,mut silti on pakko yrittää kokeilla,josko onnistuis paremmin kun on 2 säätämässä.

Mutta ystäviä,niitä ei ole koskaan liikaa.On kaikennäköistä vipeltäjää nurkissa,ja kaikkea mahdollista pyritään tekemään,silti ydinporukka pysyy loppupeleissä aina samana...Onneksi...

Miten parisuhde reagoi ystäviin?En itse ota kantaa naisen ystäviin,mutta entä jos hän alkaa ottaa kantaa minun ystäviini?Miten voin vastata kohteliaasti,etten valitse kavereitani naiseni mukaan?

Tai miten voin ilmoittaa lähteväni retkelle,jonka määränpää on tuntematon,mutta tiimi ensiluokkainen?

En voi...Siihenhän idea perustuu...Extempore-retket,valmistaudutaan koko reissun ajan kotiinpaluuseen ja huutoihin...Ei mietitä asiaa silloin kun mennään.Kuningas oli oikeassa,elä nyt ja mieti myöhemmin.Toimii,jos uskaltaa kokeilla.Mutta onko sitten sen arvoista,että arabian-astiasto kohtaa sinut eteisessä,ja että suhteen kestävyys on sillä hetkellä koetuksella?

On,jos retki oli loistava :)

Joskus tuntuu,ettei mikään riitä.Miten voi olla mahdollista että teet töitä 3 pitkää vuotta samassa ravintolassa,työviikot kestää 7 päivää ja ajokilometrejä voi tulla jopa 900km/viikko,ja kun jäät sairaslomalle olkapäävamman takia,sinulla ei varsinaisesti enää ole työpaikkaa...On se vaan niin pirun jännää tämä nyky-elämä...Siitä suoraan työkkärin kortistoon ja ihmettelemään,että jos jostain uusi työpaikka.Onko nyt niin,että suomessa ei saa enää työsuhteessa oleva joutua leikkauspöydälle?
Sairasloma kesti 5 kk,olkapäätä ei enää saada kuntoon,ja työt loppu.Mitä seuraavaksi?
Kuntoutus aloitettu,ja kättä saa käyttää.Silti tuntuu,ettei tästä vieläkään taida tulla mitään...

Kurkkua kuristaa,ei saa happea.Istut pimeässä huoneessa,olet vetänyt peiton pääsi päälle.
Mietit taas niitä kaikkia vuoden aikana sattuneita tapahtumia,jotka ovat muokanneet sinusta sen mitä olet...
Elämä heittelee ees ja taas,vie kuin vanhaa nukkea.Kuinka helppoa on menettää.Kuinka paljon vaikeampaa,on saada jotain menetettyä takaisin.Kuinka voit olla varma siitä,että kaiken mitä aiot tehdä,teet alusta saakka ja yksin.Näin on parempi.Ei tule epäonnea,ei tuskaa,ei kipua.Koska sinä hallitset tilannetta


Nouset ylös,laitat valot päälle,ja päätät ette pelkää pimeää enää.

Sytytät savukkeen,ja mietit kuinka kaikki olisi voinut olla toisin.Ei enää tuttuja lauseita,ei enää parin päivän "retkiä" milloin minnekin päin.Miksi?Kaiken yhteisen jälkeen,käännät vain lehteä ja siirryt eteenpäin.Kuin lukisit päivän lehteä,jos otsikko ei kiinnosta,vaihdat sivua.Yrität auttaa muita,ja huomaat että kiitos on hyvinkin vaisu,varsinkin kun ehkä hieman vielä pahennat asioita.Oletko siis negatiivinen,kun et halua muita auttaa?

Tuntuuko siltä,että joka kerta kun kuvittelet tekeväsi oikein,asiat pahenee aina vain entisestään?Josko auttaisi,ettei auttaisi?


On se vain tyylikästä huomata,että kaiken jälkeen seisot taas kerran yksin ottamassa kaiken vastaan mitä niskaan kaadetaan.
Tämäkö nyt on sitä tunnetta,ja vastauksia jota odotit?

Sori,unohdin viestis.

Ei siit tuu enää mitään.

Mikä sun ongelmas on?


Kaikki nämä,vain sen takia ettet saa sitä tärkeää ihmistä pois mielestä enää.

Kaikki oli hyvin kunnes aloit ajattelemaan.Ei olisi kannattanut.Tulee taas mieleen,kuinka olisi vain pitänyt uskoa,ettei rakkaudessa järjenkäyttöä sallita.Ja rakkaus on vain merkityksetön sana,jota kerrotaan koko ajan.Ei tunne,ei ajatus.Vain opittu pieni sana,jonka kuvitellaan auttavan läpi kaikesta.Välittäminen,ymmärtäminen,mihin ne jäi?Ne sulautuivat yhteen rakauden kanssa,ja yhtäkkiä kaikki voidaan saada tarkoittamaan yhtä ja samaa.Älä kerro että rakastat.Ei toimi.Kerro että välität,ehkä parempi vastaanotto.Tuskin,mutta yrittää voi aina.

Joskus tuntuu,että on vain helpompi nukahtaa.Ja ehkä sitten vuoden vaihduttua herätä,ja huomata ettei jäänyt mistään paitsi.

Mutta entäs sitten?

Jos olisit silloin joskus ollut viisaampi,jos olisit kuunnellut mitä sydän sanoo,jos olisit vain työntänyt jännityksen ja epäluulot pois mielestä,olisitko nyt tässä tilanteessa?


On helppoa sanoa,miten pitää tehdä,miten pitää olla,miten toimia missäkin tilanteessa.
Mutta mitäs sitten kun tilanne on päällä?
Eipä tule mieleen yhtäkään hyvää neuvoa,tai fiksua ajatusta.Silloin luotetaan siihen mitä on,tai oli.

Oletko siis tyhmä,vai päästäsi vajaa kun et tätä ymmärrä?
Et.Olet vain ihminen,niinkuin kaikki muutkin.Onpa helppoa,eikö?
Opettelet vain kunnolla kaiken,niin olet mestari kaikessa.Rakkaudessa,ihmissuhteissa,perheen keskuudessa,työssä.
Tai sitten vain unohdat opitun,ja kävelet pois.Opit kaiken uudestaan ja alusta.
Nollaat tilanteen...Voisi toimia,jos vain tietäisi miten.


Toivottavasti hän ei lue tätä.Et halua hänen enää tietävän miltä sinusta tuntuu.
Sitä voitaisiin käyttää sinua vastaan.Eli kasaa suojamuuri,kaiken tämän eteen,jottei kukaan näe sisintäsi.

Ei ole järkeä miettiä,mitä olisit voinut tehdä toisin.Vaikka mieli tekisikin.

Mieti mieluummin mitä teet seuraavaksi.

Keskitä koko tahdon voimasi siihen,ja huomaat selviytyväsi mistä tahansa.
Tämä ei lohduta,ei vie tuskaa pois,ei tuo helpotusta elämään,ei paranna maailmaa.
Jos sellaista haet,hae jostain muualta.


"Älä elä elämää,elä unelmaa"

Viikonloppu meni hieman viihteelle...Krapula tuli ja meni...Mitä opittiin?Eipä juuri mitään muuta kuin että kannattais syödä joskus...Olipa hauska retki...3 viikkoon ei oo päätä täyteen vetäny,ja pojat sai sitten huijattua mukaan...Tuli mieleen että olishan sitä voinu miettiä että kannattaako...Yleensä lähtee akka lätkimään,kun ei jaksa menoa katsoa...Ja sitten soitellaan taas perään ja ihmetellään...Kyllä on maailma kummallinen

Mikä tämä oikein on?Hollywood keksintö joka aiheuttaa joskus tuskaa,joskus iloa?Ehkä...Kyllä kaduttaa että hylkäsin elämäni naisen...Valinta oli vaikea...Oma lapsi vaiko unelmien nainen?Valitsin lapsen....mutta ei saa katsoa taakse...siellä on vain menneisyys...Katso eteenpäin,ja ehkä näet tulevaisuuden...Onpahan tämäkin miettimistä...Voit juosta ja kaatua,nousta ylös ja juosta taas...Miksi?Jotta kaatuisit ja ymmärtäisit tekemäsi virheen...Siinähän sitä miettimistä,istuakko kotona turvassa kaikelta?Vai lähteäkkö maailmalle etsimään itseään?taidan lähteä maailmalle...

Juokset maailmalla ja etsit elämäsi rakkautta,palaat pettyneenä kotiin ja huomaat että oli turha juosta...Miksi??
Johtuu varmaan siitä että elämä opettaa kaiken minkä tarvitset...Teen virheitä ja opin niistä...Mutta koska muut opiivat hyväksymään minun virheet??Ei koskaan...Eikä heidän tarvitse...Parempi koittaa pärjätä kuin juosta muiden mielipiteiden perässä...Tervetuloa elämään