Kävelen lasinsirpaleilla.
Päälläni tämä likainen frakki.
Latelen sanoja, yksinkertaisia.
Puheenvuoron toivossa valvon.
Kasvot edellä, veitsen terällä.
Nuorallatanssijan pelissä elämä.
Jos parketilla, likaisella,
Kaadut kerran, on hintana kuolema.
-Näetkö sinäkin tuon?
Laivan satamaansa jääneen.
Lahonneen ja kuolleen,
Hytit täynnä ruumita.-
"Näetkö tuon kauniin ruusun,
Aavelaivan juurella?
Kuin muistuttaen minua jostakin.
En vain tiedä mistä."
-Tunnetko sinäkin tämän,
Kuolleen maailman painon?
Elävät ja kuolleet,
Yhtä lailla aaveita.-
"Kapteeni laskee sekunteja.
Laittaa laivan liikkeelle.
Ruusu kuihtuu laivan osuessa siihen.
Ja kaunis muistoni on poissa."
Juoksen tuli, hännän alla.
Ylläni nämä likaiset muistot.
Lauserakenteita, monimutkaisia
Kuolleet miehet eivät laula.
Silmät tummina, sydän levällään,
Sillanpolttajan toinen elämä.
Katsojille näytetyt kuvat,
Tunnetaan myös haaksirikkona.
-Näetkö sinäkin tuon?
Laivan satamaansa jääneen.
Lahonneen ja kuolleen,
Hytit täynnä ruumita.-
"Maistatko veren maun suussasi,
Aivan kielesi päällä?
Kuin muistuttaen sinua jostakin.
Väkivalloin hallitusta."
-Tunnetko sinäkin tämän,
Kuolleen maailman painon?
Elävät ja kuolleet,
Yhtä lailla aaveita.-
"Kapteeni laskee tunteja,
Seuraavaan kuolemaansa.
Unelma kuihtuu todellisuuden osuessa siihen.
Ja ympyrä sulkeutuu."
