Hei, olen Bono. Rokkari, muusikonretku, individualistinen nuorehko ihminen Kymenlaaksosta. Rummut pääsoittimena, niiden jälkeen tulee bassokitara ja kitara. Musan kanssa olen tekemisissä melkeinpä jatkuvasti, ja se mut jokseenkin määrittää. Kuuntelen ja soitan musaa laidasta laitaan, mutta jos yksi genre olisi pakko nimenä suosikkina olisi se aika pitkälti 90-luvun aikana vallinnut Nu-Metal ja muu Alternative humppa, sekä tottakai perinteinen Rock 'n' fucking roll, tyyliin Mötley Crue, Gunnarit, Skid Row, Ozzy och Alice Cooper.. Tykkään myös kirjoitella novelleja, lyriikoita ja runonpätkiä, silloin kun aikaa on.
Nautin yksinäisyydestä toisinaan, kun taas joskus ahdistaa ajatellakin että istuisi yksin himassa. Muutenkin aika kaksijakoinen persoona useassa asiassa. En usko olevani kovin helppo ihminen, paitsi ehkä silloin kun kunnioitan toista ihmistä riittävästi, mitä tapahtuu harvoin, mutta joskus kuitenkin.
Pidän monenlaisista asioista, esimerkiksi; Musiikki, Vaatteet, Terveellinen ja Hyvä ruoka, Devon Rexit, Stephen Kingin kirjat, Rock n¨ Roll, Alkoholi, Konsertit ja Keikat, Tumma Suklaa, Vichy ja Tuntien mittaiset keskustelut rummuista ja rumpaleista ovat lähellä sydäntäni.
Ainoa ja isoin haaveeni on joskus olla jotakin, soittaa elääkseni musiikkia josta pidän ja matkustella ja nähdä maailmaa sen ohella.
"He is not a loser who fails. It is he who gives up"
"Stop your bitching and fight your way through it"