Sä riiput mun lihasta, paksuilla koukuilla, veri valuu mun selkääni pitkin.
Säikeet epäsuhtaiset repivät ihoni, muodottomaksi mutten itke.
Pidät kiinni mun mielestä, terävillä kynsillä, turrutat ajatukseni.
Kuulen huudot, joku kirkuu nimeäni, tunnen liekit, jalkojeni alla.
Paina veitsesi syvemmälle.
Iholleni ja kuuntele.
Sun hiljaisuus murhaa jokaikisen sanan.
Jotka lausuin ennen auringonlaskua.
Tuon tutun majakan valo yhä lävistää tummia pilviä, muttei enää niinkuin parhaina päivinään.
Astun ensimmäisen portaan alaspäin, en aio tulla takaisin, opettelen tanssimaan.
Meidän haudalla, sadetanssia, haluan saada sun ruumiin mätänemään.
Tyhjässä huoneessa, punaisessa, jollen sinua saa, ei saa kukaan muukaan.
Paina veitsesi syvemmälle.
Iholleni ja kuuntele.
Sun hiljaisuus murhaa jokaikisen sanan.
Jotka lausuin ennen auringonlaskua.
Sä inventoit meidän lempileikin,
Ihan omin pikku kätösin.
Leikitään "hiljaista murhaajaa"
Jos pato sortuu on jo aikakin.
Paina veitsesi syvemmälle.
Iholleni ja kuuntele.
Sun hiljaisuus murhaa jokaikisen sanan.
Jotka lausuin ennen auringonlaskua.
