On ollut aika pöyristyttävää seurata, kuinka miesvihamielistä keskustelua netissä on käyty Aamulehdessä julkaistuun kolumniin liittyen. Se koski naisia saamattomien nuorten miesten riskiä katkeroitua yhteiskunnalle ja päätyi vetoamaan nuoriin naisiin, jotta nämä menisivät puhumaan syrjään vetäytyvien ja ujojen miesten kanssa. Ihmisten kauhistuminen ongelman pinnalle nostamisesta on jopa päässyt ainakin Ilta-Sanomien ja Ylen uutisoimaksi, mikä on äärimmäisen harvinaista.
Aivan kuin joidenkin ihmisten todellisuuskäsitykseen ei yksinkertaisesti mahdu se, että jotkut miehet voivat ottaa puutteen niin rankasti, että syrjäytyvät yhteiskunnasta ja katkeroituvat pahasti. Heidän mielissään maskuliinisen roolimallin odotus on niin vankka, että miehen odotetaan kestävän psyykkinen paine niin hyvin, ettei hänellä vaan missään tapauksessa voi flipata päässä pahasti. Tällaiset harhauskomukset ovat vaarallisia, koska ne estävät tunnistamasta yhteiskunnallisia ongelmia ja puuttumasta niihin.
Naisten velvoittaminen antamaan seksiä ja läheisyyttä on vain yksi potentiaalinen keino puuttua ongelmaan, mutta ei suinkaan ainoa. Jos ei pidä tätä keinoa käyttökelpoisena, niin sivistynyt ihminen tietenkin perustelee, miksi se on huono keino ja antaa esimerkin paremmasta. Nyt tällaista ei ole näkynyt, vaan suurin osa kommentoijista on ollut niin miesvihamielistä, että on halunnut estää koko keskustelun käymisen. Kuulemma moni on lähettänyt vihaista postia jutun kirjoittaneelle toimittajalle sekä lehden päätoimittajalle. Koska näkemäni kommentit ovat olleet pääasiassa aiheen leimaamista tabuksi (asiasta ei saa puhua) tai ongelman kieltämistä (pillunpuute ei voi ikinä aiheuttaa väkivaltaa), niin voin aika hyvin päätellä, että kyseessä on nimenomaan syvälle kulttuuriimme juurtunut viha ja halveksunta saamattomia nuoria miehiä kohtaan. Asiallisen analyysin sijaan porukka menee samantien rage-moodiin.
Edes mitään empatiaa ei juurikaan esiinny, eli ihmiset eivät kykene asettumaan saamattoman nuoren miehen asemaan ja ymmärtämään, miksi hän ehkä voisi olla avun tarpeessa. Saamattomat nuoret miehet nähdään niin iljettävinä friikkeinä, että nuoria naisia ei voi edes kehottaa mennä juttelemaan niiden kanssa. Eli jos joku jaksaisi oikeasti kirjoittaa argumentin auki, niin se kuuluisi jotakuinkin näin: "nuoria naisia ei voida edes kehottaa juttelemaan saamattomien nuorten miesten kanssa, koska sellaiset ovat niin iljettäviä friikkejä, että keskustelusta (ja etenkin ystävyydestä tai seksistä) koituvat emotionaaliset kustannukset naiselle olisivat suuremmat kuin miehen saama hyöty". Eli naisille ei saa asettaa minkäänlaisia velvoitteita, ei edes moraalisia (juridisia kukaan ei nähdäkseni ole vielä edes vaatinutkaan) auttaa näitä iljettäviä nuoria miehiä, koska naisten kokema hyvinvointitappio olisi tästä niin suuri, ettei sitä voida oikeuttaa nuorten miesten vähentyneellä masentuneisuudella, alkoholismilla, itsemurhilla tai riskillä väkivaltatekoihin.
Kyseessä ei ole ainoastaan läheisyyden ja seksin puute, vaan myös sosiaalinen status. Kuten artikkelin tiimoilta käydyistä keskusteluistakin voi huomata, saamattomat nuoret miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa. Itse olen Piraattipuolueessa toimiessani useamman kerran nähnyt piraatteja vastaan hyökättävän siten, että on vähätelty heidän argumenttejaan vetoamalla siihen, että kyseessä on säälittävien nörttipoikien porukka, joista kukaan ei saa naista. Argumenttina käytetään siis sitä, että vastapuolta ei kuulu ottaa vakavasti, koska häneltä puuttuvat sellaiset ominaisuudet, jotka viehättävät naisia. Tämä on siis vain yksi esimerkki siitä, millä tavoin yhteiskunta suhtautuu saamattomiin nuoriin miehiin - heiltä jopa yritetään ottaa pois muiden yksilöiden kanssa tasaveroinen oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Siinä kolumni (kuten myös Laasanen) menee toki pieleen, että Breivikin tapauksessa kyse ei ollut saamattomuudesta, vaan hän jopa päinvastoin koitti välttää ihmissuhteita, jotta pystyisi toteuttamaan missionsa paremmin. Mutta vaikka tällä kertaa läheisyyden ja seksin puute ei ollut (ainakaan kovin suuressa) osassa, niin se ei tarkoita, etteikö puute voisi altistaa joitain muita miehiä harkitsemaan vastaavantyyppisiä tekoja. Vaikka Breivik ei ollut esimerkki tästä ilmiöstä, niin se ei tarkoita, etteikö ilmiö olisi todellinen.
Kuulin tai luin jostain joskus seuraavanlaisen tarinan. En muista sitä läheskään sanatarkkaan, en ole edes varma, oliko kyseessä juuri Mannerheim, mutta sillä mennään (jos joku tietää tämän tarkemmin, niin saa kertoa):
Mannerheim oli seurueineen ravintolassa viettämässä iltaa. Läheiseen pöytään tuli maalaistalon isäntä, joka ei käytöksestään päätellen ollut kovinkaan tottunut kaupunkilaisravintoloiden käytöstapoihin. Hän huuteli vieraisiin pöytiin koittaen saada aikaan keskustelua näiden kanssa ja häiritsi tarjoilijoita turhaan. Mannerheimin ystävät hermostuivat tähän nopeasti ja toivoivat, että ovimies kävisi heittämässä miehen ulos ravintolasta. Mannerheim oli kuitenkin itse aivan eri mieltä: hän kävi pyytämässä miehen heidän pöytäänsä istumaan. Koko seurue oli tietenkin pöyristynyt tästä ja uskoi illan menneen täydellisesti pilalle. Mannerheim alkoi kuitenkin ystävälliseen sävyyn opettamaan isännälle paikkaan kuuluvia käytöstapoja. Hän kertoi, kuinka epämiellyttävänä viereisten pöytien ihmiset kokevat heille huutelun, hän kertoi, mitä tarjoilijan kanssa käyttäydytään ja tehdään tilaus, hän kertoi millä tavoin eri ruokalajit kuuluu syödä, ja niin edelleen. Ja mitä tapahtui? Mies otti opiksi, koska asia selitettiin hänelle ystävälliseen sävyyn ja selkeästi. Mannerheimin seuruekin tajusi melko nopeasti, että kyseessä ei ollut mikään täysin epämiellyttävä ja inhottava tapaus, vaan hauska ja mukava seuramies kunhan hänelle vain tehtiin selväksi, millä tavoin sivistyneessä ravintolassa on tapana viettää aikaa.
Mitäköhän luulette, että olisi tapahtunut, jos isäntä olisi heitetty samantien pihalle ravintolasta? Olisiko mies tajunnut, että nytpäs tuli käyttäydyttyä huonosti, ja että jatkossa pitää ottaa selvää miten sellaisissa paikoissa kuuluu käyttäytyä? Vai olisiko hän katkeroitunut ja alkanut inhoamaan "Helsingin herroja", koska ne ovat niin hienostelevia eivätkä arvosta maalta tulevien seuraa?
Että miettikäähän seuraavan kerran, kun solvaatte, halveksutte tai väheksytte naisia saamattomia nuoria miehiä. Jokin toisenlainen käytöstapa voisi soveltua ehkä hieman paremmin.
Blogi on kopioitu piraattipuolueen jäseneen blogista, mutta teksti on hyvin lähelle semmoinen kuin itsekin olisin kirjoittanut.
