lartza_85

Pitäisköhän muuttaa vaikka syyriaan tätä suomen pimeetä syksyä pakoon? Olin kesällä jopa ihmeellisen iloinen ja onnelinen eikä sinkkuuskaan tuntunut ollenkaan pahalta. Mutta nyt viime aikoina mieliala ollut jopa vielä synkempi kuin ilma tuolla ulkona. Mikään ei tunnu hyvältä ja mikään ei innosta eikä kiinnosta. Ja ajatuksetkin ollu lähinnä synkkiä ja negativiisiä. Eikä tuo lähestyvä syntymäpäiväkään ole tehnyt asioita yhtään helpommaksi kun tullut mietittyä kaikkea mitä on tapahtanut viimeisen 10-vuoden aikana, miksi ei voisi vaan palata menneisyyteen ja elää elämää uudelleen viisaammilla valinoilla. Menneisyyden miettiminen ei muutenkaan ollut kannattavaa kun huomasi että miten yksin sitä viimeiset kymmenen vuotta on ollutkaan mutta ei siihen yksinäisyyteenkää tunnu ikinä täysin tottuvan.

Mutta kai se aurinko vielä joku kaunis päivä paistaa risukasaankiin tai no ainankin pitää koittaa jaksaa uskoa edelleen niin.

Selailin tuossa aikaisemmin päivällä naisten profiileja ja silmääni pisti mielenkiintoinen yksityiskohta. Suurin osa naisten profiileista on semmoisia joista on hyvin vaikea keksiä mitään kommentoivaa jos ei kommentoi ulkonäköä koska ei ole oikeastaan minkään näköistä esittelytekstiä itsestä ja klubejakin on vähän tai jopa ei ollenkaan. Mistä tämmöiselle naiselle pitäisi sitten osata kommentoida?

Tässä kohtaa voisinkin tuoda esille tuon mielenkiintoisen yksitoiskohdan, lähes kaikki esittelytekstit joissa kerrottiin itsestään olivat naisilla jotka jo seurustelevat. Kun taas sinkkujen esittelytekstit olivat lähinnä tasoa "saa kommentoida" tai instagram nimi. Kuvakeen blogeissakin törmää suht usein blogeihin jossa joko kysellään eikö herrasmiehiä enää ole tai itketään siitä kuinka kaikki miehet ovat vain pillun perässä.

Niinpä kysynkin teiltä sinkku naiset mitä ihmettä teille pitäisi oikein kommentoida jos ei halua keskittyä ulkonäköön tai pillun vonkaamiseen jos ette kerro itsestään oikeastaan mitään profiilin avulla.

Ulkona on tähän vuoden aikaa hirmu synkkää ja masentavaa eikä tuleva talvikaan tähän tee poikkeusta. Mikä vallan mainio aika siis pysyä visusti sisällä lämpimässä peiton alla joko sohvalla tai sängyssä.

Tuo tuppaa vaan olemaan niin suatanan tylsee yksin, ois paljon mukavampaa kun voisi tämmöisinä pimeinä syysiltoina käpertyä jonkun kainaloon katselemaan sitä elokuvaa. Eikä nuo kissatkaan kauhean kainalossa viihtyviä ole vaikka yleensä valtaavatkin vähintää 70% sängystä itselleen. Tuommoinen hugbuddy olis kiva varsinkin tähän vuoden aikaan mikä toisi hieman valoisuutta ja läheisyyttä tähän synkkään vuodenaikaan. No ehkäpä vielä joskus tuommoinenkin kävelee vastaan, hope so.

Vastaa kysymyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA/BÄNDILTÄ. Älä käytä samaa bändiä kuin minä. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet! Nimeä merkintäsi sen jälkeen "Elämäni *bändin/artistin nimi* mukaan"

Valitse artistisi/bändisi: Apulanta

Oletko mies vai nainen: Jumala

Kuvaile itseäsi: paha ihminen.

Miltä nyt tuntuu: En voi auttaa.

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: paha, paha asia.

Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit: Aurinkoon

Mieleisin kuljetusmuotosi: Zombeja!

Paras ystäväsi on: Mato

Millainen sää on: Taivas on auki

Lempi vuorokaudenaika: Saasta.

Jos elämäsi olisi TV-sarja, Ei yhtään todistajaa.

Mitä elämä on sinulle: Vasten mun kasvojani.

Nykyinen parisuhteesi: Ravistettava ennen käyttöä.

Mikä mättää: Kaikki sun pelkosi.

Odotan tulevalta: Päivästä toiseen.

Pelkään: Ruhtinaat.

Paras neuvoni: Anna mulle piiskaa.

Miten tahtoisin kuolla: Hiekka.

Mottoni: Silti onnellinen.

Nykyisin yhä enemmän naiset haluavat olla miesten kanssa tasa-arvoisia mutta joissakin asioissa naiset eivät tunnu haluavan muuttavan vanhoja toiminta tapoja. Yksi näistä asioissa on kuvagallerioissa kommentointi.

Onko se oikeasti niin vaikeaa olla se joka kommentoi ensimmäisenä? Suuri osa teistä naisista pyytää kommentoimaan esittelyssä, tilapäivityksessä ja jopa shoutboxissa tai kerjätään kommentteja jatkuvalla sisään-ulos-sisään kirjaantumisella jotta saisi kommentteja. mutta itse ollaan valmiita kommentoimaan erittäin harvoin ensimmäisenä.

Ja silti monet naiset valittavat että kommenttien taso on mitä on, koska monet kommentoijat kommentoivat kymmenille naisille päivän aikana, niin ei silloin kauheasti nähdä vaivaa yhdelle ihmiselle lähetettyyn kommenttiin.

Olen joskus miettinyt että mikä siinä aloituskommentin laittamisessa on niin vaikeaa? Vai eikö naisilla yksinkertaisesti riitä mielikuvitus kommentoimaan ensimmäisenä?

Mielenkiintoisena ajatusleikkinä voidaan kuvitella tilanne jossa miehet rupeaisivat tekemään saman verran aloteita kuin naiset tekevät. Alkaisivatko naiset itse tekemään enemmän aloteita? Hieman epäilen että suurta muutosta tapahtuisi naisten aktiivisuudessa aloittaa kommentointi vaan lähinnä naiset yrittäisivät saada itseään yhä enemmän esille ja sitä kautta toivovat että saisivat huomiota/kommenteja.

Siispä hyvät naiset jos haluatte saada juttuseuraa niin pystytte myös itse kommentoimaan ensimmäisenä, tällöin saattaa jopa olla paremmat mahdollisuudet saada mieleistä juttuseuraa kuin jatkuvalla huomiohuoraamisella. Jos ette keksi mitä kommentoida niin käyttäkää mielikuvitusta, lukekaa esittely, selatkaa käyttäjän klubit, katselkaa kuvia niin aivan varmasti löytyy jotain kommentoimista jos mies tuntuu kommentin arvoiselta. Vai onko teillä jotain hävittävää jos unohdatte perinteiset sukupuoliroolit ja menette itse juttelemaan?




Tarkennetaan vielä sen verran että kyllä jotkin naiset osaavat jopa mennä itse juttelemaan, tosin uskaltaisin väittää että vajaa 5% kuvakeen miehistä kerää yli 90 prosenttia näistä naisten aloteitaista. Ja miehetkö muka pinnallisia.

Rakas joulupukki, siitä on varmaan 20-vuotta kun olen viimeksi kirjoittanut sinulle, mutta minussa asuu yhä edelleen se pieni poika kuin silloinkin.

Siispä ajattelin tänä vuonna pitkästä aikaa kirjoittaa joululahjalistan, muistan kun pienenä poikana pyysin milloin radio-ohjattavaa autoa ja milloin jäkismailaa, harvoimpa ne toteutu, mutta edelleen usko sinuun on kova.

Tänä vuonna haluan olla maanläheinen enkä halua toivoa mitää maallista mammonaa, oletan että olen kumminkin sen verran iso poika jo että osaan niitä haalia itsekin. Itse asiassa toivoisin vaan yhtä asiaa, tiedän että et ole mikään ihmemies (pitäisi olla, eihän kukaan muu saa poroja lentämään ;) ) Mutta siis, joululahjalistani;

*hieman läheisyytttä
** tyttöystävä

tuplatähdellä varustettu toivomus on suurin haaveuneni ja olisin ikionnellinen jos semmoisen saisin, en kumminkaan odota ihmeitä joten tämän pienen pojan saisi seuraavaksi vuodeksi erittäin onnelliseksi jo pienellä läheisyydellä muutama halaus ja kenties jopa muutama pusu tekisi minut yhtä onnelliseksi kuin silloin vuosia sitten kun sain sen kauan haavailemani radio-ohjattavan auton.

Mutta tiedän että olet kiireinen mies etkä kerkeä kaikkia toiveita täyttämään vaikka varmasti niin haluaisit. Pitäähän pienet pojat ja tytöt pitää tyytyväisenä, mutta olisin ikionnellinen jos heidän toiveidensa lisäksi onnistuisit täyttämään myös minun toiveeni.

T: Pieni jani poika 28v

Tylsä maanantai ja olut kädessä. Ja hyvää aikaa miettiä taas omaa elämää. tai no sen voi helposti kieteyttää tähän.

Joo!
Kiitti vaan vitusti
Vituttaa niin vitusti tämä saatanan elämä
Vittu!
Kiitti vaan vitusti elämästä.
Vuokra maksamatta,
tili miinuksella,
verikoirat kintereillä.
Ei muuta ihmissuhdetta kuin
Esinahan ja sormien välinen hutera liitto.
Pitkän tähtäimen suunnitelmana kitata vitun pitkä kalja
Niin vikkelään kuin kurkku vetää.

Muista poika aina vaan, niin paljon sitä täällä saa (Joo! Joo!)
kun uskaltaa rakastaa. (Joo!)

Vittu!
Niin että kiitti vaan vitusti tästäkin päivästä.
Vittu!
Vitusta tänne tultiin
Ja päin vittua täällä myös menee.
Ja jos kuolema,
Vittu,
On yhtä vittumaista kuin tämä elämä,
Niin meikäläistä alkaa vituttaa niin pahasti,
Ettei suostukaan arkkuun,
Vaan painelee jonnekin vittuun
Kittaamaan vitusti kaljaa.
Vittu!

Muista poika aina vaan, niin paljon sitä täällä saa (Joo! Joo! Kiitti vaan vitusti!)
kun uskaltaa rakastaa.
(Muista poika vaan rakastaa, rakastaa...) (Joo! Vit...! Joo! Kiitti vaan vitusti!)

Muista poika aina vaan, niin paljon sitä täällä saa (Joo! Joo! Joo!)
Kun uskaltaa rakastaa. (Joo!)
(Muista poika vaan rakastaa, rakastaa...)

Vittu!

Tulipahan luettua vuos sitten kirjotettu blogi iteltä. Tavallaan vahvistaa sitä mitä mietin jo äsken.

Reilu vuos sitten uus paikkakunta "uus elämä" ja kaikki edessä, tällä asenteella muutin tänne. Reilu vuos menny, mitä on jääny käteen? mikää menny parempaan suuntaan kuin mitä kirkkonummella oli?

Muistan vaan vieläkin niin elävästi miten jaksoin aina valittaa kun ei oo oman ikäisiä kavereita, tai no ees nuorempia kuin jotain 40v+ no jooh tää asia muuttunu, tai no onko. Vuos sitten tähän aikaa sitten en saanu päivääkää viettää yksin, mutta viime aikoina tuntunu että ne kaverit mitä täällä on niin on hylänny mut. Ennen joka viikonloppu (ja yleensä noin 5x viikolla) joku kysy mitä teen tänää. Nyt perjantai ilta ja puhelin tai naamakirja ovat täysin hiljaisia ja ketää ei kiinnostä mitä teen.

No jooh voin elää tän faktan kanssa, melkein kaikki muutkin kaverit aina hylänny mut jotta ei mitää uutta.

Uus kaveripiiri ja uudet mahiksit saada nainen, näihän sitä ajateltiin silloin aikoinaan. Uudet kaveripiirit joo, mutta ne naiset, hautausmaaltakin varmaan sais helpommin. tullu mietitittyy että jos ois jääny aikoinaan kirkkonummelle niin kaikki ois varmaan aika toisin. Tai no ois kyllä. Mutta miten se onkin se kysymysmerkki.

Pahimmassa tapauksessa oisin vieläkin gestiksessä samassa tilanteessa kuin aina ennenkin, mutta toisaalta silloin oisin voinu myös löytää sen jonkun ja kenties hyvän kaveriporukan ym...

Jos nyt kysyttäis tänne muuttamista niin en enää tietää mitä vastais vaikka muutamia hyviäkin ystäviä täältä löytäny.

Mutta onko ne syy miks asua täällä? Ei tällä hetkellä, ei vaan oo syytä muuttaa poiskaan. Elämä on paskaa kunnes toisin todistetaan.

"Mulla on kaaaaaaaikki hyvin" :)

Hymyile ja kukaan ei huomaa että sinuun sattuu.

Kuinka totta tuo onkaan, esitetään iloista ja hyväntuulista ja kukaan ei osaa epäillä että jokin olisi hassusti. Ja hyvä niin.

Aikoinaan valitin sosiaallisenelämän puutteesta, mutta oliko tämä sitä mitä toivoin, ei todellakaan.

Mistä siis on kyse? ilta 6 muun ihmisen kanssa joista kukaan ei ole sinkku vaan kaikilla oli täällä joku jonka viereen käpertymään katsomaan leffaa.

En ole yleensä kateellinen ihminen mutta tänään tuli olo että miksi minä en voi kokea samaa, olen 26-vuotias enkä ole ikinä kokenut tuommoista mitä muut tekivät tänä iltana ja kaikki noista ovat minusta kumminkin vähintään 8-vuotta nuorempia.

Kaikesta itsetunnosta huolimatta riippumatta mitä olen yrittänyt kasvattaa vuosia niin tuommoinen asia satutaa.

"miksi minä en voi kokea samaa" "miksi minulle ei suoda samanlaista onnellisuutta ja läheisyyttä"

Mitä minä teen jatkuvasti väärin että joudun kokemaan jatkuvasti tätä.

Viimeisen 10-vuoden aikana olen lukemattomia kertoja kuullut että suhde päättyy siihen että nainen sanoo että minussa ei ole mitää vikaa vaan olen täydellinen vaan hänessä on jotain vikaa tai jotain muuta vastaavaa.

Mitä pidämälle olen elämää kulkenut sitä enemmän jokainen kerta noista on tuntunut enemmän ja enemmän valheelta, ei väliä mitä teen ja yritän niin lopputulos on aina sama.

Tuntuu että olisi kaikesta helpointa vaan lopettaa tämä tekohymyily, tai no hymyily kokonaa. Mutta vaikka kuinka haluaisin en pysty jättämää taakseni niitä ihmisiä joista edes kuvittelen että välittävät minusta.

Onko kaikki tämä tulevaisuuden arvoista vai onko tulevaisuus vaan täynnä lisää kipua ja pettymyksiä?

Pitkään olen tätä kaikkea jaksanut mutta edes minä en tätä loputtomasti jaksa. Rajansa se jopa minunkin sietokyvyllä.

Mitä elämä voi enää tarjota? Ja kuten tässä vaiheessa tartutaan siihen että kyllä vielä elämä hyväksi muuttuu.

Jos tuo edellinen lause pitäisi paikkaansa niin miksi elämäni on ollut 26-vuotta maanpäällistä helvettiä, välillä on ollut pieni valonpilkahdus paremmasta joka on nopeasti minulta riistetty ja satutettu vain entistä pahemmin.

Kertokaa minulle yksikin hyvä syy mikä tässä tulisi muuttumaan tulevaisuudessa eikä elämä olisi enää tämmöistä helvettiä?

En itsekään enää usko että mitään hyvää voisi tapahtua, pikemminkin jokaiseen huonoon asiaan suhtaudun että tämä oli odottettavissa, enkä minä mihinkään parempaan edes pääse.

Ei varmaan pitäisi mutta olen jo luovuttanut kaiken toivon tulevaisuuden suhteen ja valmistaunut ottamaan kaiken paskan vastaan.

toivon että olisin väärässä, mutta en usko niin käyvän.