Täälläpä minä, nyt uudessa kaupungissa lähelle kuukauden jo majaillut.
Kun olin lähdössä, kaikki oli tosi iloisia et "pääsen aloittaa puhtaalta pöydältä", niin olin minäkin et pääsen vaihtaa maisemaa. Toisaalta kaikki oli kauheen surullisia siitä et lähden, kun jää ikävä. Mulla ainakin on.
Täältä oon saanu jo peräti kolme kaveria, joista oon iloinen. Pari viikkoa sitten syntyi myös veljen poikani jota kävin, tätä blogia kirjoittaessani, eilen katsomassa ensimmäistä kertaa, oli se sitten niin suloinen!
Suurin ongelma mihin oon kohdannu täällä: raha. En oo muutenkaan koskaan tykännyt vaihtaa rahaa johonkin hyödykkeeseen mitä tarvitsisin. Mulla ei oo ollu paljoakaan rahaa käytössäni täällä, pääsin viikoks keikkaluontoiseen työhön ja siihen sekin sitten jäi, ja palkkaa en vieläkään ole saanut.
Siedin hyvin lähes kuukauden nukkumisen yliohuella patjalla, mutta nyt olen tosi tosi tosi iloinen, kummin ystäväperhe oli vaihtamassa koko kalustoa omasta kämpästään: sain ihanan sängyn ja muitakin huonekaluja, nyt tässä kämpässä on jotain muutakin kuin patja ja tietokone. Mutta eniten oon iloinen sängystä. Oli oikea onnenpotku, että sain pientä korvausta vastaan kalustettua edes jonkun verran tätä asuntoa.
Bussikorttiakaan en ole vielä hommannut, vaan pyöräilen tarvittaessa noin 12km keskustaan, eikä se edes haittaa. Yhden kerran on vaan sadekin yllättänyt! Nyt olis ehkä kaheks-kolmeks viikkoa töitä tiedossa, kun pitäis tuurata veljeä, mutta sekin on epävarmaa. Olisin kiitollinen siitä jos sen "keikan" saisin. Pitäähän tää vuokrakin maksaa.
