Qs.cc

Olen ollut aina liian kiltti.

Olen tehnyt aina pyyteettömästi muille, saamatta siitä itse mitään, joskus en edes hyvää mieltä. Näin minut on opetettu ja kasvatettu tekemään, mutta se ei toimi enää isommassa kaupungissa johon muutin reilu pari vuotta sitten; tai toimii osittain, mutta täytyy katsoa tarkkaan kenelle tekee ja mitä.

Täällä ei toimi hyvän tahtoisuus samalla lailla kuin pikkukylässä josta olen kotoisin, täällä(kin) riittää hyväksikäyttäjiä, joka on sitten ihan perseestä. Tämä seikka näkyy työelämässä kuin siviilissäkin, työelämässä vielä vahvemmin. Säännöt pitää sopia työmaalla miten tehdään, mitä toinen tekee ja mitä se toinen. Muuten käy helposti niin, että kiltimpi tekee kaiken, toinen vaan seisoo ja näprää puhelintaan.
Siviilistä voin kertoa parikin tarinaa miten minua kusetettii. Molemmat meni siten että otin alivuokralaisen, jotka eivät maksaneet vuokriaan sovitusti ja mä jouduin liriin - olinhan päävuokralainen ja vastuussa heidänkin vuokristaan. Toinen heistä maksoi velkansa pois, toinen ei vastaa puheluihin/tekstareihin jotta voitaisi selvittää tämä asia "kivasti".

Onneksi opin olemaan jo jokin aika sitten sopivasti itsekkäämpi, edelleen olen hieman liian kiltti kaikessa. Pitäisi oppia vielä sitä itsekkyyttä lisää ettei joutuisi taas kuseen.

Täälläpä minä, nyt uudessa kaupungissa lähelle kuukauden jo majaillut.

Kun olin lähdössä, kaikki oli tosi iloisia et "pääsen aloittaa puhtaalta pöydältä", niin olin minäkin et pääsen vaihtaa maisemaa. Toisaalta kaikki oli kauheen surullisia siitä et lähden, kun jää ikävä. Mulla ainakin on.
Täältä oon saanu jo peräti kolme kaveria, joista oon iloinen. Pari viikkoa sitten syntyi myös veljen poikani jota kävin, tätä blogia kirjoittaessani, eilen katsomassa ensimmäistä kertaa, oli se sitten niin suloinen!

Suurin ongelma mihin oon kohdannu täällä: raha. En oo muutenkaan koskaan tykännyt vaihtaa rahaa johonkin hyödykkeeseen mitä tarvitsisin. Mulla ei oo ollu paljoakaan rahaa käytössäni täällä, pääsin viikoks keikkaluontoiseen työhön ja siihen sekin sitten jäi, ja palkkaa en vieläkään ole saanut.
Siedin hyvin lähes kuukauden nukkumisen yliohuella patjalla, mutta nyt olen tosi tosi tosi iloinen, kummin ystäväperhe oli vaihtamassa koko kalustoa omasta kämpästään: sain ihanan sängyn ja muitakin huonekaluja, nyt tässä kämpässä on jotain muutakin kuin patja ja tietokone. Mutta eniten oon iloinen sängystä. Oli oikea onnenpotku, että sain pientä korvausta vastaan kalustettua edes jonkun verran tätä asuntoa.

Bussikorttiakaan en ole vielä hommannut, vaan pyöräilen tarvittaessa noin 12km keskustaan, eikä se edes haittaa. Yhden kerran on vaan sadekin yllättänyt! Nyt olis ehkä kaheks-kolmeks viikkoa töitä tiedossa, kun pitäis tuurata veljeä, mutta sekin on epävarmaa. Olisin kiitollinen siitä jos sen "keikan" saisin. Pitäähän tää vuokrakin maksaa.

Soitin oppisopimuskeskukseen, hähähää >:) aika helvetin mahdollista et pääsenki opiskelee sitä alaa mitä alunperinki haluaisin!

Koskaan en luovuta, itke sun ranteilla ♥

1. Voisitko halata minua?

2. Voisitko suudella minua?

3. Voisitko nukkua kanssani?

4. Voisitko olla ystäväni?

5. Voisitko harrastaa kanssani seksiä?

6. Voisitko varastaa minulta?

7. Voisitko itkeä takiani?

8. Voisitko tappaa minut?

9. Voisitko kopioida tämän, niin voisin vastata myös sinulle?

Töihin, kouluttautumaan (uuteen ammattiin kenties) vaiko sossupummiks..? Monen ihmisen kevään mietteitä... minun mietteeni?

Jos ihan rehellisiä ollaan, ni mieluummin vaikka kouluttautumaan uusiks, jos en töitä saa. Olis ainakin tekemistä. Mutta entäs sitten, kun en osaa kuvitella itteäni ns. "oikeisiin töihin"?
Neli-viis vuotiaana halusin oikeisiin töihin: palomieheks. Sitten aloin harrastaa musiikkia ja ysi-vuotiaana päätin haluavani muusikoks bändeineen. Yleensä sanotaan, et se "vahe" menee ohi, kun halutaan eläinlääkäriks. Mulla ei oo menny se ohi. Haluan edelleen muusikoks, lähes kymmenen vuotta mennyt niissä ajatuksissa, enkä osaa enää kuvitella itseäni muihin töihin. Valmistun nyt maalariksi, kun en päässyt konservatorioon musiikin-teorian tietämättömyydestä johtuen.
Maalariksi varmaan hain ihan vaan sen takia et siitä tulee olee hyötyä itselleni kun alan rempata omaa asuntoani (tulee helevetin paljon halvemmaks). Ja siitähän saa hyvin palkkaa, niin saan sen super-mikin ostettua ja maksettua vuokran treeniksestä jos teen niitä hommia jonkun aikaa. Mut en tosiaan osaa kuvitella itteäni remppaamaan työkseni (vaikka iha jees ala sinänsä) ainakaan pitemmällä aikavälillä.

Mihis mä hain? Musiikkiteknologiaa ja logistiikkaa opiskelemaan. Logistiikka kun ei liity musiikkiin, niin kerrompas miks sen valitsin: pääsen ajaa mein bändin keikkabussia vuorotellen basistimme kanssa! Hehehehe... hiano suunnitelma. En siis sitäkään valinnut itse alan takia, vaikka tulevassa haastattelussa varmasti niin väitänkin.

Haluan tehdä musiikkia! Se on ollu vanhempienikin mukaan aika iso osa mun elämää ihan pienestä pitäen, kolmevuotiaana Frööbelin Palikota hoilasin iha innoissani, neli-vuotiaana muuttui harhalevyn oston takia Rasmukseksi (jota on kuunneltu tähänkin päivään asti), erilaisia laulutekniikoita on opeteltu yläasteelle siirtymisen jälkeen jne jne...

Mutta juu sossupummiks en halua, haluan jotain tekemistä, vaikka voishan sitä skittaa vaikka soitella sitten päivät pitkät...

PS: sanokaa te mitä haluutte, unelmoin ja teen unelmistani totta. Ja teen sen eteen töitä.

-kaks minsaa ennen koulua kannattaa herätä... varsinki ku luokkakuvat pitäis ottaa. kiitos äiti kun halusit yksityiskuvatkin. en takaa laatua elisissä meikeissä.
-ja sit ei kai käytävän maalauksessa tyypit ranpannu niistä ovista koko ajan ja liiskannu mua oven ja seinän väliin. ja nilkka ei varmasti taittunu tässä.
-tänää on se vitun siivoustarkastuski -.- pitäis siivota... juu ei iha nyt heti. pitää mennä töihin.
-töissä viimene päivä :(
-hermot kireellä muutenki ollu vähän aikaa... >:( ja väsy = univelkaa.

mä haluun oikeesti vaa käpertyy peiton alle ja nukkuu kunnolla. mä en just nyt jaksa.

Tell another story tell me not to worry
Let me find a reason
Tell me that I'm good just the way I am
Tell another story with happy ending

Tell me not to worry
Keep on pretending
Tell me there's a sky outside the window
Tell me there is light behind the door

// * They built you a cage of diamonds and gold
// * most beautiful place for you to grow old
// * They brought you the moon and served you the lie
// * and all that you wanted was freedom to fly

Oon ajatellu yhen biisin kautta miunki elämää, oikeestaan aika monenki... mut nyt taas vaihteeks. Juu ei sais miettii liikaa, mut mietitääs hetki kuitenkin?
Monelle annetaan oikeesti kaikki iha kultalautaselta tarjoiltuna, isi ostaa sille punasen ferrarin (siis iha karaistuna, oikeesti se on lada) ja äiti antaa parisataa viikkorahaa. Mut onko ne onnellisia? No, jos on kiva tyttö-/poikaystävä vieres nii siis toki. Olisin mieki jos mulla olis se ferrari (ja ajokortti) ja joku kiva tos viekus.
Mut mä pidänki haasteista, en mä halua isiä ostamaan mulle sitä (ladaa eiku siis) ferraria. Mä haluun ostaa sen iha ite, enkä maksais sitä viikkorahoillani.
Sitä paitsi mä haluanki hippipakun.

Mut mitä iloa siitä ferrarista ois jos tarjottimella on myös ne valheet mitä tarjoillaan? Jos siis ymmärsitte mitä tarkotan. Mulle on tarjottu valheellista rakkautta ja muita hellyydentunteita useita kertoja. Olihan se sillon kivaa, kunnes se sit selvis ettei se ollukaa se ferrari vaa lada (miks mä nyt tän otin esimerkki vertailuks? Enhä mä tiiä autoist mitään!).

// * Harness your rage, take a leap of faith
// * to claim back your soul before it's too late
// * Show them no fear, sing them goodbye
// * Leave all but your heart and you're free to fly

Mä oon heivannu jo pois muka niin tärkeitä ihmisiä mun elämästä, koska ne ei... ne ei vaan oikeesti oo ollu. Mä oon aina sanonu suoraan, ja tuun jatkossakin sanomaan. Mua ei haittaa toisten eriävät mielipiteet, se ei oo multa pois.
Ja kohta mä oon valmis tekee iha mitä mua vaan taas huvittaakaan. Nyt leikin vielä kilttiä koululaista, katsellaan myöhemmi mitä tästä ja musta tulee. Mut en luovuta, koska mä tartten sen tulen ja kipinän, se tekee musta jollain tasolla vahvemman kuin ennen.
Vaikka se pelottaiski, se ei oo ylitsepääsemätöntä, unelmiensa vuoksi pitää taistella, niitä ei tarjoilla kultatarjottimilta.

// * It's heavy

Raahaa minut takaisin Helvettiin
Luulitko tosiaan että kuolisin?
Enhän voisi tuottaa sinulle pettymystä
Jos tahdot: olen jo kuollut sisältä

Sinä et ole kaivannut
Sinä vain kävelit, katosit
Voin sanoa olevani katkera
Valehtelit kaiken

Raahasit minut takaisin Helvettiin
Nytkö kostat niin
Tukehdutit minut sanoillasi
Heitit paskaa niskaan

Nouse piilopaikastasi
Upota kyntesi ihooni
Et pysty enää satuttamaan
Sillä et kuitenkaan nouse enää.

Mein asuntolaohjaaja on iha helvetin vittumainen tyyppi, ja missioksi siten: "Tero vittuun asuntolasta tammikuun loppuun mennessä".

Toimintasuunnitelma:
* Reksille "valittaminen" - check.
* Nimiä adressiin, ovelta ovelle - tänään
* Jos edes 40nimeä, adressi viedään reksille - huomenna

Sille on hauska vittuilla, koska se ei tuu olee täällä enää kauaa, se on varma. Tai jos olis, ni minä en ole. Tänäänkin tupakalle lähtiessä oli aivan pakko jäädä asuntolaohjaajien toimiston ovelle ku Tero oli siinä ja laukasta:
"No voi vittu, ei tää ollukkaa painajaista, sä oot iha oikeesti siinä. Hei tota, et muuten sattuis tietään millon Harri tulee takas? Sitä on jo kauhee ikävä".

Se jäi vaa haavi auki kattoon mua, ja ku vastausta ei kuulunu, menin tupakalle ja hihittelin yksikseni :'3 heheheee, vastaantulijat ei toki ihmetelleet luulleet mua hulluks tai jotain ;)