Olen ollut aina liian kiltti.
Olen tehnyt aina pyyteettömästi muille, saamatta siitä itse mitään, joskus en edes hyvää mieltä. Näin minut on opetettu ja kasvatettu tekemään, mutta se ei toimi enää isommassa kaupungissa johon muutin reilu pari vuotta sitten; tai toimii osittain, mutta täytyy katsoa tarkkaan kenelle tekee ja mitä.
Täällä ei toimi hyvän tahtoisuus samalla lailla kuin pikkukylässä josta olen kotoisin, täällä(kin) riittää hyväksikäyttäjiä, joka on sitten ihan perseestä. Tämä seikka näkyy työelämässä kuin siviilissäkin, työelämässä vielä vahvemmin. Säännöt pitää sopia työmaalla miten tehdään, mitä toinen tekee ja mitä se toinen. Muuten käy helposti niin, että kiltimpi tekee kaiken, toinen vaan seisoo ja näprää puhelintaan.
Siviilistä voin kertoa parikin tarinaa miten minua kusetettii. Molemmat meni siten että otin alivuokralaisen, jotka eivät maksaneet vuokriaan sovitusti ja mä jouduin liriin - olinhan päävuokralainen ja vastuussa heidänkin vuokristaan. Toinen heistä maksoi velkansa pois, toinen ei vastaa puheluihin/tekstareihin jotta voitaisi selvittää tämä asia "kivasti".
Onneksi opin olemaan jo jokin aika sitten sopivasti itsekkäämpi, edelleen olen hieman liian kiltti kaikessa. Pitäisi oppia vielä sitä itsekkyyttä lisää ettei joutuisi taas kuseen.
