Päätin lisätä tännekin erään merkintäni Huumeongelma-blogistamme, sillä porttiteoria tuntuisi olevan tänäkin päivänä yksi juurtuneimmista argumenteista, joka päihdepoliittisella väittelyareenalla vielä tänäkin päivänä esiintyy.
--
YLEISTÄ
Porttiteorialla tarkoitetaan teoriaa, jonka mukaan tietyn päihteen käyttö toimii "porttina", joka ennen pitkää johtaa muiden, vaarallisempien päihteiden käyttöön. Yleisimmin puhutaan nimenomaan kannabiksen johtavan ajan kanssa esimerkiksi heroiinin käyttöön.
Menkäämme siis suoraan asiaan. Kestääkö porttiteoria lainkaan kriittistä tarkastelua?
Lyhyt vastaus:
Yhdelläkään päihteellä ei ole todettu olevan psykofarmakologista ominaisuutta, joka saisi käyttäjän himoitsemaan jotain täysin toista päihdettä. Tällaiseen asiaan vetoaminen on uskomista noituuteen, ei lääketieteeseen. Mikäli porttiteoria pitää paikkansa, se ei todellakaan johdu kannabiksen farmakologisista ominaisuuksista.
Useimmin käytetty argumentti porttiteorian puolesta on se, että monet muihin huumeisiin addiktoituneet ihmiset ovat ”aloittaneet” kannabiksesta. Totuus on kuitenkin se, että useimmat heistä ”aloittavat” alkoholista ja tupakasta. Vaikka tämä väite olisikin totta, ei se havainnollistaisi kausaliteettia millään tavalla. Yksinkertaisimman ja todenmukaisimman selityksen mukaan vaarallisia tai vaarallisina pidettyjä asioita tekevät ihmiset ovat alttiimpia tekemään myös muita vaarallisia tai vaarallisena pidettyjä asioita. Esimerkiksi epäpuhdasta heroiinia epäpuhtaalla piikillä käyttävä narkomaani on kaikella todennäköisyydellä käyttänyt tai ainakin kokeillut kannabista – yleisintä laitonta päihdettä – ennen kuin on alkanut käyttää heroiinia. Kannabiksen käyttö on siis vain ja ainoastaan yksi asia pitkässä listassa, eikä tällä perusteella voi muodostaa minkäänlaista syy-seuraussuhdetta. Tällainen väite on ehkäpä paras esimerkki ”post hoc ergo propter hoc”-argumentointivirheestä, jolle ei ole sijaa loogisessa väittelyssä.
Pidempi vastaus edellyttää syventymistä porttiteorian historiaan ja aihetta käsitteleviin tieteellisiin tutkimuksiin. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen jatkamaan lukemista. Seuraavat asiat ovat hyvin mielenkiintoisia, eikä niitä ole selvästikään alleviivattu tarpeeksi, koska porttiteoriaa puolustellaan edelleen hyvin itsevarmaan sävyyn.
HISTORIAA JA FAKTOJA
Porttiteorian historia on kauaskantoinen. Hamppu oli George Washingtonin aikana ensisijainen ja Thomas Jeffersonin aikana toissijainen viljelyskasvi, joka siis on ollut Yhdysvalloissa jo pitkään aiheuttamatta yhteiskunnan tuhoutumista. Jokaisen silloisen purjelaivan rakentamiseen käytettiin tonneittain hamppua. Hampun kasvattaminen oli merkittävä elinkeino. Vaikka kannabista kasvatettiin laajalti, ei syytöksiä sen johtamisesta vaarallisempiin huumeisiin ollut olemassakaan. (2,3,5,10) Tässä vielä lisätietoa hampun historiasta ja sen monipuolisesta käytöstä, mikäli aiheesta kiinnostui.
http://www.hempcompany.ie/9images/hemp_uses.gif
http://emperor.wikidot.com/luku-1
Vuonna 1910 alettiin puhua meksikolaisen tai “meksikanisoidun” ruoan syömisen toimivan askelmana kohti opiaattiriippuvuutta. Ajatus oli pääpiirteittäin lähtöisin Yhdysvalloissa vaikuttaneesta puritanismista, jonka mukaan nautinto on syntistä ja johtaa jatkuvasti suurempien nautintojen tavoitteluun. Esimerkiksi halu syödä tulista ruokaa johtaisi pakon sanelemaan himoon käyttää oopiumia. (1)
Vuonna 1920 useat osavaltiot kielsivät kannabiksen siinä uskossa, että heroiiniriippuvuus tulisi johtamaan kannabiksen käyttöön. Tämä on nykyisen porttiteorian täydellinen vastakohta! (2,3)
Kannabis oli maailmanlaajuisesti tunnettu ja sitä käytettiin lukuisissa lääkevalmisteissa satoja vuosia ennen porttiteorian syntymistä. Kannabista on tutkittu ja käytetty niin pitkään, että jo 1930-luvulla olisi selvästi tiedetty, mikäli kannabiksen käytöllä ja vaarallisemmilla huumeilla olisi kausaalinen yhteys. (7,8)
Vuonna 1937 Harry Anslinger – liittovaltiollisen huumausaineviraston johtaja – todisti kongressin edessä, että kannabiksen ja heroiinin välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Anslinger kuitenkin halusi kriminalisoida kannabiksen, koska se aiheutti hänen mukaansa hulluutta, rikollisuutta ja kuolemia. Hän perusteli väittämiään antamalla esimerkkitapauksen kahdesta nuoresta rakastavaisesta, jotka sekosivat jointin polttamisesta niin pahasti, että he karkasivat maailmalle ja menivät naimisiin. Yksikään Anslingerin antamista perusteluista ei ollut yhtään sen järkevämpi. Anslingerin väitteitä todistaneet hampputeollisuuden edustajat olivat täysin yllättyneitä ja hämmentyneitä kuullessaan, että joku voisi tällä tavalla tehdä laajalle levinneestä ja yleisestä viljelyskasvista vaarallisen huumeen. AMA (American Medical Association) tuli kuitenkin siihen lopputulokseen, että ei ole olemassa minkäänlaista todistusaineistoa siitä, että kannabis olisi vaarallinen huume. Tästä huolimatta hampun viljely Yhdysvalloissa kiellettiin. (2,3,4)
Toisen maailmansodan aikana (1943) Yhdysvaltain valtiojohto kannusti maanviljelijöitä kasvattamaan hamppua, koska se oli elintärkeää valtion sotapyrkimykselle. Kampanja tunnetaan nimellä ”Hemp for Victory.” (2,3,10)
Vuonna 1944 La Guardia-komitean raportti kannabiksesta varmisti Harry Anslingerin lausunnon—kannabiksen ja heroiinin välillä ei ollut mitään yhteyttä. Samalla raportti mitätöi Anslingerin väitteet tuodessaan esille sen, että kannabis ei aiheuta lainkaan väkivaltaisuuksia. Kannabiksen myönteisiä vaikutuksia tuotiin runsaasti esille. (6)
Vuonna 1951 Anslinger oli todistajana vaatimassa kovempia huumelakeja. Juuri ennen Anslingerin todistusta liittovaltiollisen addiktiota koskevan tutkimusohjelman johtaja todisti tietävänsä varmaksi sen, että kaikki Anslingerin antamat syyt kannabiksen kriminalisoinniksi vuonna 1937 olivat täysin tekaistuja. Tutkimusryhmä tiesi varmaksi sen, että kannabis ei aiheuttanut hulluutta, rikollisuutta tai kuolemia. Anslingerille ei jäänyt jäljelle perusteluja puolustaa huumelakien tiukentamista, joten hänen täytyi tekaista lisää todisteita; samalta istumalta Anslinger päätti ilman minkäänlaisia todisteita julistaa kannabiksen käytön selvästi johtavan heroiiniriippuvuuteen. Tällä toiminnalla hän oli suorassa ristiriidassa vuoden 1937 lausuntonsa kanssa. Tämä on säilynyt Yhdysvaltain kannabiskiellon perustana nykypäivään asti. (2,3)
Vuodesta 1951 asti liittovaltiolliset huumausaineviranomaiset ovat yrittäneet tukea porttiteorian myyttiä väitteillä, joita jo aiemmin käsittelin lyhyessä vastauksessani.
Vuonna 1970 Kanadan valtiojohto teki suurimman tutkimuksensa aiheesta, eikä löytänyt minkäänlaista yhteyttä kannabiksen ja heroiinin välillä. (9)
Vuonna 1972 Yhdysvaltain valtiojohto teki suurimman tutkimuksensa aiheesta, eikä löytänyt minkäänlaista yhteyttä kannabiksen ja heroiinin välillä. (8) Consumers Unionin teettämä kaikkien aikojen suurin aihetta koskeva tutkimus – joka julkaistiin samana vuonna – tuli samaan lopputulokseen. (5)
Ainoa syy kannabiksen laittomuudelle on silkkaa hulluutta: Kannabis (pitää sisällään myös teollisuushampun) kiellettiin aikoinaan, koska ”kaikki meksikolaiset ovat hulluja, ja kannabis on se asia, joka tekee heidät hulluiksi.” Tohtori James C. Munch, Yhdysvaltain virallinen kannabisasiantuntija välillä 1938-1962, todisti oikeudessa valan vannottuaan, että kannabis oli muuttanut hänet lepakoksi. Tohtori Munch tuki myös erään murhasta syytetyn henkilön puolustusta, jossa murhaaja vetosi mielenterveysongelmiinsa, jotka kuulemma johtuivat olemisesta samassa huoneessa kannabispussin kanssa. Hänet vapautettiin syytteestä ”kannabiksen aikaansaaman hulluuden” vuoksi. (2,3)
LOPPUSANAT
Ajatus porttiteoriasta pohjautuu enemmän hysteriaan ja ”Reefer Madness”-propagandaan kuin tieteeseen. Arvostettu Reason-lehden kolumnisti Jacob Sullum on nimennyt tähän pelonsekaiseen ilmiöön uskomisen ”voodoo-farmakologiaksi”. On toivottavaa, että jonain päivänä tähän ”teoriaan” vetoaminen lopetetaan ikuisiksi ajoiksi. On olemassa niin valtavasti kattavaa tutkimustietoa porttiteoriaa vastaan, että en voi muuta kuin hävetä ihmisiä, jotka edelleen käyttävät porttiteoriaa pätevänä argumenttina kannabiksen käyttöä tai sen laillistamista vastaan.
KIITOKSET
Haluan kiittää DrugLibrary-sivuston ylläpitäjä Clifford Schafferia kaiken tiedon kasaamisesta ymmärrettävään pakettiin. Herran tekstejä on aina ilo lukea ja suomentaa.
VIITTEET
Kaikki viitteet ovat luettavissa osoitteesta http://www.druglibrary.org/schaffer/history/history.htm
(1) Themes in Chemical Prohibition, NIDA Conference Report, 1979
(2) History of the Marijuana Laws, speech to the 1995 California Judges Conference, by Professor Charles Whitebread, USC Law School.
(3) Forbidden Fruit and the Tree of Knowledge: The Legal History of American Marijuana Prohibition, Professors Richard Bonnie, and Charles Whitebread.
(4) Transcripts of the Congressional Hearings for the Marihuana Tax Act of 1937, see transcripts of Harry Anslinger's testimony.
(5) Marijuana in the New World, from The Consumers Union Report on Licit and Illicit Drugs, 1972. Also found under Major Studies of Drugs and Drug Policy.
(6) LaGuardia Committee Report on Marihuana - Also found under Major Studies of Drugs and Drug Policy.
(7) Cannabis Fluid Extract, From the Parke, Davis & Company 1929-1930 physicians' catalog.
(8) History of the Medical Use—From Marihuana, A Signal of Misunderstanding, by the US National Commission on Marihuana and Drug Abuse, 1972—Also found under Major Studies of Drugs and Drug Policy.
(9) Canadian Government Commission of Inquiry into the Non-Medical Use of Drugs, (The Le Dain Report) - Also found under Major Studies of Drugs and Drug Policy.
(10) Transcript of Hemp for Victory, US Dept of Agriculture Film, 1942.
Teksti (ja muita päihdepolitiikkaan liittyviä kirjoituksia) luettavissa paremmassa muodossaan täältä: http://huumeongelma.blogspot.com/2010/11/porttiteoria.html
