Huomasin olohuoneeni verhon olevan tulessa siinä vaiheessa, kun valveunimaailmaani ujuttautui hikisten sukkieni kitkerä haju, tulen nuollessa jalkapohjiani loikoillessani sohvalla.
Voin sanoa, että niin nopeasti en ole tokkurasta selvinnyt kuin silloin. Aloitin pelastusoperaation täsmällisesti ja epäröimättä kuin kone. Mitään ajattelematta nousin istumaan ja ensi töikseni riisuin kärähtäneet sukkani, jotka polttivat jalkapohjian.
Menin kylpyhuoneeseen, jossa täytin 10 litran ämpärin täyteen vettä. Tuli oli jo ehtinyt mustaan nahkasohvaani. Laskin ämpärin olohuoneen lasipöydälle. Rykäisin verhot irti tangosta. Sitä seurasi leimahdus, ja kipinöitä, kuumia hiiltyneitä verhonriekaleita leihahti ilmaan. Nahkasohvani noja vääntyili ja käpristeli. Otin ämpärin ja heitin lähes koko sisällön lattialle verhomyttyyn. Sihahdus ja savupilvi. Lopun ämpärin sisällöstä kaadoin sohvalleni. Olin pelastanut henkeni. Sillä kertaa.
