Kainan

Syksyisten tapahtumien jälkeen olen huomannut että olen ruvennut eristäytymään, kotona vaan menee kaikki ajat. Pelkotilat ja ahdistuneisuus on astunut aivojeni joka sopukkaan. En enää uskalla liikkua missään tiedän sen itsekkin että jos tämä pahenee niin mun pitää hakea apua ja mä ite meinaan hakea apua jos se sit vaatii osastohoitoa niin se sit vaatii, mun ruokahalu on edelleen kadoksissa ollut jo monen vuoden ajan syynä siihen on yhdet masennuslääkkeet joiden piti pitää minut kasassa mutta sitten kävikin niin että mä parannuin mutta näläntunnetta en enää tuntenut enkä tunne itsenäni kylläiseksi. Mun on pitänyt opetella syämään kellonajan mukaan ja nyt sekin on mennyt niin että saattaa olla päiviä jolloin en syö mitään ja toisinaan muistan syödä jotain.
Tänään olen tuntenut itseni todella surulliseksi ja jotenkin on vain sellainen olo että ei mikään jaksa innostaa siivoaminenkin tuntuu jotekin helvetin rankalta.. Mut ei mulla muuta