Enää muutama päivä niin joulu on todellakin täällä, monet iloitsevat vapaapäivistä tai ajasta jonka saa viettää perheen kanssa. Tai kenties iloitaan joululahjoista tai ihan vaan jouluruuasta ja tulevasta uudestavuodesta. Taloa koristellaan innoissaan, tehdään jouluruokia ja vietetään aikaa lähimmäisten kanssa. Kuulostaa iloiselle eikös vain?
Mutta entäs yksinäisen syrjääntyneen ihmisen joulu? Yksinäisen ihmisen kohdalla joulu on vaikea aika vuodesta. Päivä päivältä odottaa että josko joku sukulainen olisi muistanut joulukortilla tai josko joku muistaisi yksinäistä edes pienellä paketilla, mutta joka päivä pieni ihminen posteljoonin käynnin jälkeen saa pettyä ettei tänäänkään kukaan minua muistanut.
Mitä enemmän mennään loppuviikkoa kohti sitä useampi alkaa hehkuttamaan joulusta tai jos ei löydy hehkuttamista niin valitetaan että taitaa tulla musta joulu tänä vuonna. Aikaa jolloin yksinäisen ihmisen tekee mieli poistaa itsensä jokaisesta sosiaallisesta mediasta. Joulu sitä, joulu tätä jne. Perjantaina yksinäinen ihminen saattaa katsoa rahapussiaan löytyisikö häneltä edes sen verran pussista rahaa että voisi ostaa itselleen muutaman joulutortun ja riisipuuroa jos niillä saisi edes hieman joulutunnelmaa.
kuin ihmeeksi pussista löytyy sen verran rahaa että nämäkin jouluherkut yksinäinen ihminen saa, kinkku ja graavilohi ja rosolli ja muut herkut ovat vaan unelmaa mistä yksinäinen työtön voi vaan unelmoida "ehkä ensi joulu on parempi" ajattelee hän mielessään jo etukäteen koska osaa aavistaa mimmoinen joulu hänellä tulee olemaan.
Päivä kääntyy viimein launtaihin, ennen kaikkea launtai aamuun, on jouluaatto. Yksinäinen ihminen avaa television, joulupukin kuuma linja, yksinäinen päättää hetken katsoa sitä jos iloiset lapset piristäisivät omaa joulutunnelmaa samalla kun odottaa kahvin tippumista ja torttujen paistumista.
Yksinäisen olo pahenee viimeistään siinä vaiheessa kuin lumiukko tulee telkkarista, katse kuin naulautuu televisioon, onhan se monesti nähty ja osataan ulkoa mutta jotain siinä on että se on pakko katsoa.
Viimeistään tämä oli se mitä yksinäisen ihmisen ei olisi pitänyt tehdä, viimeistään tämän jälkeen joulumieli on tiessään. Yksinäinen ihminen kävelee koneelle ja aukaisee kuvakeen ja naamakirjan. "you have 0 friend online would you like the hug" automaattinen teksti kun kukaan ei ole paikalla, masentava semmoinen toki. Yksinäinen ihminen yrittää josko löytäisi jotain ajateltavaa ja käy läpi ylen, hesarin ym. sivut, joka paikassa on samat otsikot joulurauha julistettiin turussa, "joulu meno liikenne sujunut rauhallisesti" "näin malliperhe x viettää jouluu" "tässä ovat joulun suosituimmat lahjat"
Jopa media pursuaa kaikkea joulusta. Tässä vaiheessa yksinäisellä ihmiselle nousee kyynel silmää kulmaan ja on menossa ottamaan lämmittävän kossuglögin, kunnes puhelin soi viestin merkiksi "hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivoo serkku anne perheineen." Hetkellinen hyvinvointi nousee yksinäisen mieleen, mutta vain lyhyt kiitos ja joulun toivotukset takaisin koska ei halua häiritä toisten iloista perhejuhlaa.
Ja näin yksinäinen menee tekemään itselleen kossuglögin ja pistää kylpyveden valumaan "ei edes joulusaunaa tänä vuonna" hän mietiskelee tähän täytyy nyt tänä vuonna tyytyä ja juo glögin ja menee tekemään uuden. loppuilta yksinäisellä menee samalla tavalla, kaikki telkkarissa ja koneella muistuttaa kuinka yksinäinen hänen joulu onkaan. Välillä äiti saattaa jopa soittaa ja toivottaa hyvää joulua ja yksinäinen saa pientä hyvän olo tunnetta kun häntä muistetaan, mutta pian puhelun jälkeen se unohtuu mielestä.
Lopulta yksinäinen on valmis menemään nukkumaan kun hän saa viestin ystävältään "hyvää joulua jani, olet minulle tärkeä <3" Yksinäisellä nousee hymy eikä tunne enää oloaan enää yksinäiseksi ja vastaviestin jälkeen voi mennä nukkumaan onnellisena.
Muista siis sinäkin sinulle tärkeitä ihmisiä jouluna koska pelkästään pieni ele voi saada ihmisen hymyilemään. Ja yksinäisen ihmisen joulun tuntumaan paljon paremmalta.
