Inusa

Mein mummi. Ihana vanhuudenhöperö mummi <3 Kohta 90 vuotta. Rautamummeli, joka on selviytyny niin monesti sairaalareissuista ja kaikenmaailman sairauksista. Joka sai ekan sydärinsä 50-vuotiaana. Joka täyttää kohta 90v ja on varmaan päättäny sen jo aikoja sitten. Ei se haluu luovuttaa ei. Ei millään, vaikka jotkut jo toivois sitä.. Ettei sen tarvis enää kärsiä yhtään enempää.

Son äitin äiti. Äiti kerto perjantaina, että mummilla ei oo enää toista jalkaa. Se amputoitiin. Aatelkaa nyt miltä tuntuu. Miltä tuntuu 90 vuojen jälkeen elää ilman toisia varpaita. Aattelempas tässä heiluttaa nyt vasemman jalan varpaita. Mitä? Missä mun varpaat on? Tuntuu raskaalta miettiä. Miettiä sitä, mitä joutuu kestämään ja jaksamaan seuraavien kuukausien aikana. Äiti on ollu jo ihan hajalla. Itki jo yks ilta joskus kuukaus sitte, että kohta se lähtee. Sanoo meille kaikille heihei, ja lähtee elämään parempaa elämää. Nyt me ollaan koko perhe ooteltu hermot kireinä, tunteet pinnalla.

Nyt äiti on lähössä Rovaniemelle. Kattomaan mummia. Son menny huonommaksi...