Ihanaa olla viltin alla ja haaveilla pää pilvissä..ehkä oon katsonut liian monta nyyhkyleffaa kun uskon vieläkin rakkauteen..
Tänään ois tarkotuksena siivota koko asunto kuntoon kun kaveri tulee huomenna istumaan mun kanssa iltaa, sit meinasin omassa hiljasuudessa ottaa pensselin toiseen käteen ja paperin toiseen ja maalata, tanssia ja olla itsekseen yhden päivän, antaa aikaa itselle ja miettiä asioita, kirjoittaa ehkä runon tai kaksi.
On vaan niin hyvä olla vaikkakin haikea olo eilisen jälkeen kun olin viimeistä päivää päiväkodin lasten parissa..katselin juuri äsken kuvia mitä jokainen oli mulle piirtänyt ja mietin niitä naurun pyrkähdyksiä lasten huulilla, jokaista hassua letkautusta ja niitä itkupotku raivareita kun oon ollu ehkä maailman ikävin noita akka..lapset vaan on niin ihanan aitoja <3
Olis kiva päästä myös näkemään lievästi kehitysvammaisten arkea, koska mitä vähäisiä kokemuksia on ollut niin ne on kanssa aivan ihania, sanoo suoraan, tulee halimaan ja nauraa silloin kun naurattaa, kiukkuaa silloin kun kiukuttaa.
Tuntuu hassulta miten moni ihminen on jopa sanonut pelkäävänsä niin paljon erilaisuutta etteivät uskalla kohdata vammaisia tai säälivänsä kehitysvammaista, mutta monesti kuitenkin itseäni käy enemmän kyllä sääliksi ne ihmiset joilla on pahoja mielialahäiriöitä, kuin ne iloiset ja positiiviset aidot ihmiset jotka ovat olleet syntymästään asti vammaisia ja ovat oppineet sen kanssa elämään. Tottakai on eri tilanne menettää jokin aisti jälkikäteen.
Mutta meillä jokaisella on omat mielipiteemme ja en voi sanoa olevani oikeassa, voin vain sanoa mitä ajattelen ja se täällä onkin niin hienoa kun jokaisella on oma jännittävä ajatusmaailmansa joita yhdessä pohdiskella pimeinä pakkasöinä vasten sohvanreunaa :)
