En ole varma osaanko oikein pukea tunteitani sanoiksi, viimeisen vuorokauden aikana tapahtunu liikaa pienen ihmismielen käsiteltäväksi.
Miten voisinkaan tarpeeksi pyytää anteeksi, tuntuu itsestäkin ettei kuvakeeseen kirjoitetut sanat ole tarpeeksi hyvä keino osoittaa sitä. Mutta kun en niitä voi kasvotustenkaan sanoa vaikka niin haluaisinkin.
Ensiksin haluan sanoa että olet ollut parasta mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen 26-vuoden aikana. En ole ikinä ennen kuullut niin kauniita sanoja kuin sinulta sain kuulla. Muistan edelleen miten leveä hymyni oli jouluaattona kun sanoit mitä minua kohtaan tunnet. Enkä luultavasti tule sitä ikinä unohtamaan. Aika sinun kanssa on ollut jotain niin uskomatonta, kun heräsin, heräsin hymyillen koska tiesin että minulla on sinut, nukahdin hymyillen ja onnellisena sinun ansiosta.
En olisi ikinä uskonut että olisin joskus niin onnellinen kun olin, enkä hetkeäkään kadu että olen sinuun tutustunut ja ihastunut. toivon että saan sen vielä joskus kokea kanssasi uudestaan.
Joku voisi sanoa typeräksi sitä miten syvästi sinuun rakastuin tässä ajassa, mutta minä en sitä ainankaan häpeä mitä sinua kohtaan olen tuntenut ja tunnen yhä edelleen.
Ja yhä edelleen mielessä, ajatuksena, haaveena, toiveena, unelmana on meidän yhteinen tulevaisuus, kunhan meitä erottava asia ei enää erota meitä. tapahtuuko niin ikinä, sitä en tiedä mutta sitä minä toivon koko sydämestäni.
Minäkin tein virheeni, sitä tehdessä en tajunnut miten isoa virhettä olen tekemässä, tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sanoja kirjoittamattomaksi. Vaikka niin kovasti haluaisinkin. Ja sitä on varmasti vaikea uskoa mutta sillä ei ollut mitään tarkoitusta satuttaa tai loukata sinua, en niin halua ikinä tehdä varsinkaan ihmiselle kenestä välitän.
Haluan sitä kumminkin pyytää anteeksi koko sydämestäni ja toivon että joskus pystyt luottamaan että en sinua halua satuttaa, en nyt enkä tulevaisuudesssa.
Jos tämä olisi paperi tämä olisi märkä kyynelistä.
I love you and you are everything i want <3
