Huomenna edessäni saattaa olla yksi elämäni isoimmista päätöksistä, asia minkä olen halunnut tehdä jo pitkään. Mutta tunteet ovat niin sekaisin että en itsekään tiedä mitä siitä pitäisi ajatella.
Osittain olen iloinen ja innossani että viimein saattaisin päästä kirkkonummelta pois ja täällä ollut yksinäisyys ja mennyisyyden haamut olisivat viimein takanani.
Samaan aikaan asia myös pelottaa, edessä olisi jälleen iso elämänmuutos ja tällä kertaa ei ole edes varmuutta tulevaisuudesta samalla tavalla kuin kirkkonummelle muuttaessa oli.
Helpottaa tieto ettei kauhajoella tulisi olemaan yksin, onhan minulla siellä kumminkin perhettä ja kavereitakin siellä on huomattavati enemmän kuin täällä.
Onko minulla siis mitään syytä olla muuttamatta? Itse en semmoista keksi, miksi siis tunnen näin. Varsinkin kun tiedän että vain muuttamisella minulla on edes jotain mahdollisuuksia saada olla ihmisen kanssa kenen takia olisin valmis melkein mihin tahansa.
En yhtään tykkää tästä epävarmuudesta, en tiedä mitä elämässäni on edessä, muutto tutusta ja turvallisesti suureen epävarmuuteen. Mutta ei kait minulla mitään hävittävää ole.
Huomenna kun puhelin soi ja jos minulle tarjotaan mahdollisuutta muuttaa aion siihen tilaisuuten tarttua ja katsoa mitä elämä tällä kertaa minulle voi tarjota. Voin vaan toivoa että elämäni kääntyy parempaan suuntaan, huonomaksi se tuskin voi mennä.
Elämä on täynnä valintoja, toivottavasti tämä on oikea valinta.
