Laahustan väsyneenä kylppäriin ja laiskasti otan hammasharjan ja hammastahna-tuubin käteeni. Pursotan hammastahnan rippeet tuubista ja sammalla kiroilen karseeta aamua. Hampaiden pesun jälkeen sylkäisen vaadhon altaaseen ja katson kun vaahto valuu hitaasti alas viemäriin. Nostan katseeni ja tarkastelen omaa kalpeata naamaani. Silmieni alla on turvonneet, sinertävät silmä pussit, jotka kertovat vähäisestä yö-unen määrästä.
Kun siirrän katseeni vasemmalle naamanpuoliskolleni, havahdun. Peilin kautta näen hahmon, tytön jolla on likaiset, vaaleat hiukset jotka riippuvat hänen kasvoillansa, ainoastaan hänen tummansiniset silmänsä paljastaen. Tarkastelen tyttöä lähemmin peilin kautta ja huomaan että hän on minuakin kalpeampi, hän on lähes kuin aave, huomaan myöskin että hänen ranteissaan on viiltoja ja vanhoja arpia. Hänen kuluneet farkkunsa ovat rikkinäiset ja hänen harmahko puseronsa roikkuu hänen olkapäillään.
Kun käännyn katsoakseni häntä silmiin ja kysyäkseni että onko kaikki hyvin, hän on kadonnut. Mysteerisesti kadonnut, kuin tuhka tuuleen.
Pudistan päätäni ja totean että liian vähäiset yö-unet tekevät tepposiaan. Mutisen jostain aikasemmasta nukkumaan menosta ja venyttelen kuin kissa. Pukeudun ja laitan hiukset ponnarille. Kello näyttää lähes kahdeksaa joten nappaan aamupalaksi hedelmän mukaani ja lähden odottamaan
kyytiä kouluun.
