Uskonnot ovat älykkyyden kulttuurillinen manifestaatio se on selvä. Tämä sopii yhteen erittäin hyvin evoluution kanssa. Uskonnot ovat tärkeä suurien joukkojen koordinoija ja tarjoaakin tähän erittäin hyvät välineet. Sivilisaatiot jotka pystyvät koordinoituun toimintaan selviävät paremmin kuin ne jotka eivät pysty joten uskonto on evolutiivinen etu.
Mutta tapansa mukaan Jaakob ei ymmärrä kokonaisuutta. On täysin selvää että ennen muinoin uskonnoilla oli sivilisaatioita parantava vaikutus, siksipä lähes jokaisesta sivilisaatiosta löytyy jonkinlainen uskonnollinen järjestelmä. Mutta kuten kaikki muukin evoluutiossa on myös uskonnollisuus sopeuma vallitseviin oloihin. Nykyään siitä on yhtä paljon hyötyä kuin valaiden takajaloista. Uskonto selkeästi tekee jotain mutta on alkuperäiseen, yhteiskuntaa hyödyttävään, rooliinsa täysin vanhentunut.
Kun kerta uskontojen rooli on ollut nimenomaan massojen koordinoinnin puolella tulee sen tehokkuutta arvioida nimenomaan tuossa roolissa. Ja siinä uskonnot epäonnistuvat pahasti nykyään. Uskonnon tuottaman uuden tiedon määrä on käytännössä 0 ja vanhakin tieto on hajanaista, itsensä kanssa ristiriitaista ja suurelta osin irrelevanttia nykymaailmassa. Lisäksi uskonnolla on suoria negatiivisia vaikutuksia aiheuttaen sotia, kärsimystä ja muutenkin yleistä barbarismia.
Suoraksi esimerkiksi voidaan nostaa Arabikevään tapahtumat. Uskonnollinen prosessi ei lahjoittanut yhtään mitään kansannousujen aikaansaannissa, niiden koordinoinnissa tai niistä raportoinnista. Ennemminkin uskontoa on käytetty ihmisten alistamiseen kuin heidän olojensa parantamiseen. Nykyisen kommunikaatioteknologian rooli oli taasen erittäin ratkaiseva. Facebook ja Twitter, kaksi sovellusta jotka mahdollistivat ihmisten vapaan kommunikoinnin osaltaan aikaansaivat sen että koko Pohjois-Afrikka tuntui räjähtävän käsiin.
Joten kaikesta tästä täytyy päätellä että vaikka uskonnot ovatkin osa kulttuurillista evoluutiotamme niiden aika alkaa olla selkeästi ohi. Uskonnot tuskin katoavat koskaan, esim. uskon rukoilun jossain muodossaan säilyvän eräänlaisena kulttuurillisena atavismina varsin pitkään, mutta niiden rooli yhteiskunnassa tulee laittaa hyödyllisyyteensä verrattavaan painoarvoon eli aika pitkälti romukoppaan.
