Et halunnut olla yksin, pimeydessä jonka luojana olit toiminut.
Miljoona vaihtoehtoa, joista valitsit yhden, minut, miksi?
Et halunnut olla yksin, sylissäni, jonka lämmössä tunsit vilun.
Tuhat ja sata valhetta, joista selitit yhden, ainoan... Miksi?
Muistan sinut, vieressäni. Hengityksen, kaulallani.
Muistan meidät, sängyssäni. Hampaat, ihollani.
Tunsinko sinut, vieressäni, vai olitko yksin?
Muistitko minut, lähdettyäsi, vai olinko yksin?
Kerroit, että on tuo kukka, ruusu, joka osaa kasvaa vaikka kivestä.
Sanoit, että sen kauneus on kämmenelläsi, lupasit pitää huolta siitä.
Tuli aika, kun maistoin myrkkyä, ruusun sisästä, ja viattomuus oli poissa.
Sanoit että olet täällä kun herään, vannoit, et ole lähdössä minnekään.
Silti heräsin kylmään.
Huoneeseen, tyhjään.
