Hardlewain

olin huoneessa ja pohtimassa asioita jotka unohdin hetken kuluttua. perjantai on kuitenkin mielessä ja tänään on tunne kuin vois hypätä junaan ja matkustaa kaukaiseen Siperiaan lumisille teille ja hiljaisten laaksojen erämaille. huomaamattani tiesin perjantain olevan tosiasia. päivä on parempi kuin aikohin vaikka auringon paisteesta en paljoa nauttinut saati että olisin käynyt läheisessä puistossa vaeltamassa tai uimassa kaupungin tunnetussa joessa. tai mieluummin käyn sitten kuukausien päästä jossain muualla kuin piraijalammessa johon en lähde kilpailemaan edes nopeuden puolesta. lentolipun ostamista harkitsen myöhemmin jos tiedän hyvän paikan josta hankkia uusia muistoja parhaita. monenlaista kannattaa kokeilla ja sellaiseen sorrun välillä kun on tarve näyttää ja yrittää klovniesityksiä kuin ohuella langalla taituroiva kävelijä. putoaminenkin voi olla onnistunut jos sen tekee tyylillä ja samalla tervehtii katsojia hyvän suorituksen jälkeen.

aikanaan oli muuan mestari joka pakeni takaa-ajavia haikaloja, terävähampaisia sharkkeja kuin vuorenhuippuja tavoitteleva hurjapää. mestari oli niinkin päättäväinen että käsivoimin jatkoi vauhdikasta liikettään valtamerillä ja kauhoi edestään esteitä kuin kestokoneen tyyppinen jäänmurtaja. kova tie - periaate oli jälleen kyseessä ja useita tunteja oli pysyttävä pinnalla samalla kun takana ajavat olivat väsymättömästi seuraamassa kun edessä päin tienraivaajan paikalla menevä mestari jatkaa räpiköiden vaeltamista...

onneksi se oli vain testi altaassa jossa oli tarkoituksena kulkea merimaileja yllättävän tilanteen tapahtuessa. yli 2 tunnin pystyisin uimaan vastavirtaan ja pysymään hyvävoimaisena pinnalla. syvyyksiin vajoamisen pystyn kuitenkin välttämään ja pääasiana on ettei totaalista sammumista pääse tapahtumaan. sellaisessa tapauksessa varapoistumisteitä ei ole ja on vain paahdettava eteenpäin. silloin on katsottava suuntaa kuin sattumanvaraisesti ilman kompassia kahlaten ja suunnistettava seuraavaa pysähdyspaikkaa hakemalla