Hardlewain

Jälleen on kokenut jatkuvan mainostulvan kun edes avaa verkkosivuja. tilannetta voidaan verrata surffaamiseen joka ei meinaa edetä jatkuvien esteiden ollessa entistä korkeammalla. asia meinaa olla jo itsestäänselvää vaikka joka kerta ei onneksi törmää vastaaviin vaikeuksiin. mieluummin luen oikeat viestit ja ne joissa asiaa kerrotaan. kuten juuri tällä sivulla, kommentit ovat aina tervetulleita ja niihin vastaan mielelläni.

Yleensä jo erottaa onko kyseessä asiallinen vaiko automatisoitu viesti. jälkimmäiset lähettäjät ovat erikseen. sellaisia tuskin edes katson saati luen siitä ensimmäistäkään riviä. tosin uteliaisuudesta on muutaman kerran jääty selaamaan tekstejä jopa sen uhalla että palomuurin läpi murtautuu vaarallisia tuholaisia kuin heinäsirkkaparvia keskellä auringonpaistetta. niiden laskemiseen menee jo pitemmän aikaa. parhaillaan yli vuorokauden saa kulumaan tämäntyyppisillä erikoisilla tekemisillä.

Ranskalaisia viisauksia: "Loin des yeux, loin de coeur."
= "Se mihin ei kiinnitetä huomiota, unohtuu eikä sitä pidetä tärkeänä."

D’oh! jälleen on päivä kuin yksi parhaista. niin voi ajatella vaikkei meinaa mikään huvittaa ja nauraminen on jääny vähälle. liekö tasannevaihe menossa. tai sitten katse on jo seuraaviin kesän tapatumiin joihin mieleni mukaan osallistun

nyt on hyvää aikaa latautua. uuteen koukkuun voi tarttua kun seuraava tilaisuus saapuu. tarinaa keksin myöhemmin ja niitä ladon seinille monin keinoin. tänään on vain ideat vähentyneet kuin puusta pudonneet lehdet. ainakin tekemistä on ja sitä kyllä keksii jos ei ole tärkeämpää tarjolla. suunnitelmia on paljon ja niitä on lähdettävä myöhemmin toteuttamaan.

"Eihän se niin kiire oo,ettei lähteä kerkiä."

vihdoinkin voi jo ajatella kesän saapuneen oven taakse. herätessäni huomasin luukusta kilahtaneen kasan mainoksia ja tiesin samalla että nyt oli ajoitus kuin suoraan tilattuna. ikkunasta katsoessani huomasin tämän vuorokauden olevan kuin seuraava askel parempaan päin. suuria odotuksia on jälleen luvassa ja monenlaista lajia on käytävä kokeilemassa unohtamatta kuitenkaan jokakesäistä hauskanpitoa. tällä kertaa tivolissa käyminen jää väliin kuten jo muutamana aiempana vuotena eikä sellaisnen vetoa enää kuten jonnevuosien virtaavina aikoina. jotain on siitäkin jäänyt sillä muutoksia ei paljoa näy varsinkaan kuvien perusteella kun katsoo peileistä kaukaisiin takavuosiin. mennyt talvi on jo unohdettu muistojen hämäriin enkä ajattele sen enempää saavutuksia tai tekemättä jättämisiä kun edestä ne kuitenkin löytää kuin tien varrelta näkyvät koivut. siitä verraten mahdollisuuksia on aina tarjolla kun uudet ruohot kasvaa kuin toistona edelliskerroilta.

kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja vaihtuvat monella kuten itsellä on ajatukset sen verran muuttuvia etten enää seuraa viimevuotisia tekoja joihin lähdin intoa täynnä ja kovat tavotteet mielessä. peleistä kerrottaessa kiinnostukset ovat vaihtuneet roolipeleistä autopeleihin ja takaisin strategiaa ja suunnittelua vaativiin tehtäviin. kesällä tuskin lähen sotilasuralle simulaattorimaailmaan tai edes hyppele liaaneja pitkin entisaikojen legendaarisissa tasohyppelyissä. mieluummin pysyn ulkolajien parissa ja saatan jopa kokeilla uusia haasteita kuten rikkoa penkiltänoston omat aiemmat ennätykset. se ei vaadi kovin suuria ponnisteluja kun taas vuorokauden yhdellä jalalla seisominen on jo kovemman työn takana. mahdotonta ei kuitenkaan ja yrityksiä on koko kesän käytettävissä.

lentolippuja en osta pitemmille matkoille saati liity merirosvojen laivastoihin kuten Viikinkien aikoihin satojen mailien purjehdusmatkoja tehdessä. mieluummin pysyn maan pinnalla ja varon putoamasta kaivonpohjaakin syvemmälle kuin päättömästi satamassa seilatessa. nyt on vain nousua luvassa ja liian syvälle uppoamista varon jo tässä vaiheessa. sukeltamisessa käytän snorkkeleita jos rannoille lähen uimaan tai pallojen perässä kahlaamaan. muuten tarkastelen tarkastelen tapahtumia värikkäiden aurinkolasien takaa, nautin hyvästä jäätelöstä ja tarjolla olevasta musiikista.

kesä lähenee ja tulevana viikonloppuna pääsee jo vappua viettämään. jälleen on se aika vuodesta kun pääsee kunnolla huvittelemaan ja seuraamaan ruuhkaisissa kaupungeissa monenlaisia tapahtumia. serpentiinejä ja simaa on hankittu ja niitä lähen juuri kuluttamaan. paljon tapahtumaa on luvassa ja parempi ettei nukahda rännikierteeseen jo tässä vaiheessa. kokemuksesta muistan rauhallisen aloituksen ja hyvässä liikkeessä pysymisen...

lajeja on paljon joita harrastaa vapun aikoihin. ensiksi heliumpallojen rikkominen käy työstä ja muutamien tuhansien pallojen rikkominen on jo enduranceen verrattava pitkä suoritus. väreillä ei ole väliä kun rikki ne menevät kuitenkin... jos vain tämä osumatarkkuus toimii edes puolisataa prosenttisesti.

uimahyppyjäkin voi harrastaa ja kahlata joessa vaikka sellaista en kutsu kuin sekopäiseksi hyppelyksi. mieluummin vältän rapakkoja enkä lähde tanssitaitojani harjottelemaan siltojen kohdalla. pääasia kun nauttii menosta, hyvästä musiikista ja tarjolla olevasta seurasta. vapun henkeä on aina ja sitä en sen enempiä mieti koska teot ne on jotka kertovat...

juomisesta voin kertoa että pysyn energiajuomissa ja lasin koosta riippuen nautin sen verran ettei seinä tavoita liian nopeasti ja päässä menee nauha poikki... halvalla saa hyvää ja paljon. se on tällä kertaa tavoite jota toteutan parhaillaan

paljon on teesejä naulattavana ja tällä kertaa on keksittävä pyörä uudelleen kun sen eilen menetin. kaatosateessa olisin tänään ajanut Venäjälle ja yrittänyt ennätyksiä vuorokauden ajossa... tai sitten olisin seisonut päälläni ja odottanut aikoja parempia. pyörä on ehkä itsestään lähtenyt maanteille kiitämään ja kaukaisille vuoristoseuduille ajanut omia polkujaan. automaattivaiheisto ja polkimet mahdollistavat asian ja hevosen tavoin liikettä voi jatkaa aina kun tietä on edessä... rajansa on myös kahden renkaan varassa liikkuvilla ja maan pinnalla mikään ei ole pysyvää. luultavasti se löytyy rikkoutuneena pellolta, kuten on käynyt monelle viimeisiään vetelevälle Toyotalle tai kolareissa vaurioituneille menopeleille. kaiken voi korjata... ainakin uudistaa

tänään huomasin tuhansiin osiin hajotetun menopelin josta ei meinannut erottaa oliko kyseessä harrastekäyttöön tarkoitettu vai pelkästään kauppamatkoja varten käytetty kulkuväline. luultavasti rikoskäytössä olleena se oli päätetty heittää vähiten epäilyttävälle alueelle josta joku satunnainen ohikulkija voi hakea ruostuneita varaosia hyötykäyttöön. varas on kuitenkin sanansa mukaan väärintekijä joten hän ottakoon myöhemmin vastuun tekemisistään ja kärsiköön niistä seuraamukset. lakiin en sen enempää ota kantaa kun siitä tarkemmin tietäviä on useita.

olis jo aiemmin pitänyt kertoa idea joka oli mielessä. usein saan ajatuksia joita lähen toteuttamaan kuin haasteisiin heittäytyvä pelaaja. kuitenkin seuraavana päivänä idea on jo unohtunut ja kaukana tulevaisuudessa voin muistaa tämän naurettavan ja yleensä merkityksettömän asian.

mietin taitoja jotka näyttää ja menestyä juuri lajissa joka ehkä kiinnostaa monia. en sano olevani jalkapalloilija tai minkään muun joukkueen pelaaja tai muutenkaan pallon perässä juokseva hurjapää. tosin kova suoritus on sekin jos puolitoista tuntia pelaa kentällä täysillä panostamalla ja tekee syöttöjä, tyylikkäitä laukauksia ja kenties... GOAL! tuhansien vuosien aikaista ja tänäkin päivänä suosittua lajia seuraan usein. tilastoihin ja veikkauksiin lähen harvoin mukaan spekuloimaan kun kokemusta on lähinnä amatööritasolta ja yleensä olen liikkunut kentällä aivan eri tarkoituksissa kuin appelsiinin muotoisten pallojen perässä ryntäillessä... muistan ainakin maalivahtien nimet ja muutamia joukkueen vuodentakaisia turnauksia. niissä olin mukana ja paikalla seuraamassa

olin huoneessa ja pohtimassa asioita jotka unohdin hetken kuluttua. perjantai on kuitenkin mielessä ja tänään on tunne kuin vois hypätä junaan ja matkustaa kaukaiseen Siperiaan lumisille teille ja hiljaisten laaksojen erämaille. huomaamattani tiesin perjantain olevan tosiasia. päivä on parempi kuin aikohin vaikka auringon paisteesta en paljoa nauttinut saati että olisin käynyt läheisessä puistossa vaeltamassa tai uimassa kaupungin tunnetussa joessa. tai mieluummin käyn sitten kuukausien päästä jossain muualla kuin piraijalammessa johon en lähde kilpailemaan edes nopeuden puolesta. lentolipun ostamista harkitsen myöhemmin jos tiedän hyvän paikan josta hankkia uusia muistoja parhaita. monenlaista kannattaa kokeilla ja sellaiseen sorrun välillä kun on tarve näyttää ja yrittää klovniesityksiä kuin ohuella langalla taituroiva kävelijä. putoaminenkin voi olla onnistunut jos sen tekee tyylillä ja samalla tervehtii katsojia hyvän suorituksen jälkeen.

aikanaan oli muuan mestari joka pakeni takaa-ajavia haikaloja, terävähampaisia sharkkeja kuin vuorenhuippuja tavoitteleva hurjapää. mestari oli niinkin päättäväinen että käsivoimin jatkoi vauhdikasta liikettään valtamerillä ja kauhoi edestään esteitä kuin kestokoneen tyyppinen jäänmurtaja. kova tie - periaate oli jälleen kyseessä ja useita tunteja oli pysyttävä pinnalla samalla kun takana ajavat olivat väsymättömästi seuraamassa kun edessä päin tienraivaajan paikalla menevä mestari jatkaa räpiköiden vaeltamista...

onneksi se oli vain testi altaassa jossa oli tarkoituksena kulkea merimaileja yllättävän tilanteen tapahtuessa. yli 2 tunnin pystyisin uimaan vastavirtaan ja pysymään hyvävoimaisena pinnalla. syvyyksiin vajoamisen pystyn kuitenkin välttämään ja pääasiana on ettei totaalista sammumista pääse tapahtumaan. sellaisessa tapauksessa varapoistumisteitä ei ole ja on vain paahdettava eteenpäin. silloin on katsottava suuntaa kuin sattumanvaraisesti ilman kompassia kahlaten ja suunnistettava seuraavaa pysähdyspaikkaa hakemalla

päätin liittyä vihdoin tänne sivulle vaikka aiemminkin olin jo tietoinen tämäntyylisistä paikoista joihin heittää muutamia kuvia kuin mallina poseeraava näyttelijä. löysin onneksi muutaman kuvan joissa en turhia korostele tai elämöi minkään vaikutuksen alaisena (niitä laitan myöhemmin kun aikaa ja intoa on). toivottavasti sain ilmaista huvia vaikka järkytyksekseni voin todeta että reilun euroshopperin edestä joudun heittämään kolikkoni saadakseni tämän viestin näkyville. sillä ei kuitenkaan väliä sillä paljoa ei paina jos puoli litraa jää juomatta koska sen voi korvata myöhemmin moninkertasesti ja menetetyn nestemäärän saa takasin korkojen kera. voin todeta että kaupasta on hyvä hakea muutama litra tunnettua urhailujuomaa tai lähdevettä jos muita juomia on jo liikaa jäätymässä pakastimessa. tai sellaistahan ei ole tällä kertaa huoneessani kun lähetin sen postilla Antarktikselle toivossa pelastaa jääkarhut Grönlannit vähitellen sulavista jäätiköistä. jospa odotan seuraavaa talvea ja mahdollisia lumimyrskyjä niin pääsee taas uppoamaan kävelymatkalla tiellä oleviin syvyyksiin ja tallustelamaan kuin suolla hukkumisen partaalla hiihtävä latujen tekijä. niin tai näin, onneksi tänään pääsee kulkemaan tielle ilman lumikenkiä ja kahlaamaan liikenteen seassa auringosta suunnistamalla. parasta on vain nauttia lehtien ja entistä vihreämmän ruohikon kasvamisesta. toivotan jo tähän väliin hyvää pääsiäistä vaikkei tänään aprillipäivää juhlita edes lehtien palstoilla. paljon voi kuitenkin odottaa huomisesta vaikka vuorokausi se on monista piloista ja kepposista huolimatta. ehkä sen unohdan jo huhtikuun aikana.

jos kerron itsestäni muutaman faktan ja samalla tarinoita jotka voi johtaa harhateille ja viedä identiteettiä entistä kauemmas tavoitellusta ja mahdollisesta todellisesta minästä. fakta on että luen monenlaista kirjallisuutta tiedelehdistä sarjakuviin ja novelleista pitempiin teoksiin. en ole kuitenkaan sirkuksessa ja sitä varten ajan kahdella pyörällä koska puolet vähemmän tietää entistä taidokkaampaa hallintaa menopelille. kyseisestä lajista olen katsonut videoita ja todennut myöhemmin lajin vaativuuden, kuten aina huipputasolla on tarkotuksena. itse jatkan uusien tavotteiden saavuttamista ja poljen kulkemallani tiellä. siitä johtuen tunnukseni keksin sanoista "hard way" eli mestarien teitä kulkeva samurai. aivan niin pitkällä en kuitenkaan vaella koska tulevaisuudetta varten on paljon saavutettavaa. muinaisia Kungfutselaisia vaahtopäitä lainatakseni pääasia on matka jota pitkin kulkea ja se tie on aina jalkojen alla paikallaan...