Siinä se oli, pöydällä. Nivaska. 30 grammaa laatua. Nää kolme heeboa, jotka oli hetki sitten pompannut paikalle olivat todella vauhti päällä. Yks niistä, säkin pöydälle heittänyt pyöri nyt häkkyrän lailla ympäriinsä, kävi sököttömässä vuoronperään jokaiselle, eikä hän herättänyt juurikaan luottamusta minussa.
Tällä seiniä pitkin kiipijällä oli korkea myrkyn vihreän ja harmaan .ja platinan sekainen irokeeesi. Kaikille oli yhteistä kuluneet katu-uskottavat prätkärotsit ja tiukat pillifarkut. Kaks muuta olivat hillitympiä, niin asuiltaan kuin käytökseltäänkin.
He pysyttelivät taustalla tämän yhden yön sankarin pauhatessa. Annoin rahat, jotka hän otti vastaan ikään kuin vain puolittain asian huomioiden, keskittyessään flirttailemaan Sanjalle, onnekseni hyvin luotaantyöntävällä tavalla. Eikä se tietenkään johda muuhun kuin siihen, että Sanja sanoo keesipään olevan: - Hylkiö. Ja punk-kunkku hiljenee, hän nöyrtyy ja jättää tyttöystävän rauhaan.
Nyt hän huomaa minut, hän hymyilee ja heiluttaa juuri antamaani rahatuppoa edessäni. Se on kai hänen tapansa kiittää minua. Yritän hymyillä antaakseni vaikutelman spontaaniudesta, mutta se, jonka piti olla hymyn häivähdys, onkin irvistyksen ilmestys. Kasvoni palautuvat nopeasti peruslukemille.
He poistuvat ja minä olen helpottunut.
