Joskus heinäkuussa puhalsi tuuli, puiden avulla se suhisi taloni ympärillä. Olin yksin. Oli ollut lämmintä, vetistä ja hikistä. oli tervetullut ajatus, että sää muuttaisi suuntaansa. Ikkunat narahtelivat ja särisivät.
Tuntui, että olin jumissa täällä. Päivät lipuivat tarkoituksettomina ja itseään toistavina. Pienikin muutos tavanomaiseen tuntui hyvältä. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan. Joka tapauksessa ajattelin, että maisemanvaihdos voisi synnyttää ainakin pientä elämisen tuntua. Mutta sen sijaan, että olisin toiminut, minä vain Odottelin.
Istuskellessani kantakapakassani sinä päivänä... olin hyvin väsynyt. Olin valvonut yli kolme vuorokautta. En ollut siis ottanut edes pienen pieniä nokosia. 72 tuntia. Ei vain ollut ollut mitään erityistä syytä nukkua. Se oli tuntunut jokseenkin täysin turhalta, jopa huvittavalta. En silmäystäkään. Stimulantit olivat loppuneet aamulla. Kello oli nyt kuusi alkuillasta ja aloin olemaan melko vainoharhaisella päällä. Mitä uskomattomimpia uhkakuvia oli maalautunut mieleeni niiden neljän päivän aikana, joina olin nenäni limakalvoja kiusannut. Hirvttäviä kuvioita, jotka piinasivat alituiseen, eivätkä antaneet hetken rauhaa.
hmm.. tutustumista tai tutkimista, ja tietenkin - yletöntä kunnioittamista, ihannointia ja ihmettelemistä! – Aivan aluksi heistä huokuu mysteeri. Näet, kuten juuri nyt on minulle tapahtumassa, noiden tummanruskeiden, lähes pohjattoman mustien silmien vilkaisevan sinua (toki hän rekisteröi jokaisen ovesta tulijan).
Me saavuimme baarin puolelta, kävellen bilealustan poikki röökikoppiin, joka ei selvästikään ollut yhtä suosittu röökaajien keskuudessa kuin kaksi muuta mestan savuttelutilaa, toinen oli terassi, jota ei ollut vielä tänä keväänä muunnettu sen kesäiseen tehtävään. Tehtävään, jota varten se oli aikoinaan keksitty, ideoitu, rakennettu, ja lopulta valjastettu tehtäväänsä yhdessä ainoassa paikassa ja ajassa. Aistiemme maailmassa, jotka tarjoavat meille arvoituksen toisensa perään pitääkseen mielenkiintomme yllä.
Mutta onko joku joka välittää? Vai humiseeko maailmankaikkeus ilman havaitsijaa vain siksi, että se on mahdollista? No kuitenkin… sitten oli toinen röökikoppi, joka aina oven auetessa päästi ilmoille pienen pilven tupakansavua…
