Savu jäi leijailemaan hypnoottisesti biljardipöydän yläpuolelle, joka oli sijoitettu tilan perälle pitkän ja kaarevan baaripöydän vasemmalle puolelle. Seinät olivat siellä betoniset. Niiden siniharmaa väritys, katoista roikkuvat himmeät, sinistä hehkua antavat lentäviä lautasia muistuttavat lampunvarjot loivat tilaan hämyn, unenkaltaisen fiiliksen, johon oli helppo vajota.
Oli kaksi biljardipöytää. Toisen ympärillä oli äänekäs miesjoukko pelaamassa pikkusummista. Toinen oli autiona. Molemmat olivat pituussuunta kohti ravintolan perinteikkäämpää puolta, jossa jukeboksi raikasi, olut ja viini virtasi, nainen oli hyvällä päällä aina, mies humalassa, toimien niin kuin heidän piti. Tila jossa tanssittiin, juhlittiin, tutustuttiin ihmisiin, keskusteltiin heidän kanssaan, luotiin elämyksiä. Yhdentekevältä se usein vain tuntui. Mutta aina kannatti kokeilla.
Jotkut tähtäsivät kaupantekoon. Tilanne vaatii diiliä.
Ja kun viimein on tehnyt ja antanut Kaupan ja Bisneksen puolesta sen mitä on aikoinaan ideoinut, päättänyt, suunnitellut ja toteuttanut, ja minkä jo ihan lähitulevaisuudessa voi huoletta delegoida muutamien erityisten tyyppien jatkohoitoon, eli on saanut asiat hoidettua, ja voi vimmaisen liikettä jatkuvasti huutaneen Mielen, sen vuosien tai vuosikymmeniä jatkuneen piinan, todeta viimein rauhoittuneen, ja sydän pelkästään siitä ylpeyden seittiiin takertuneena lopettaa itsensä tyytyväisenä, kylläisenä ja tyydytettynä.
