Olen ollut likainen kuin Itämeri. Minuun on kaadettu öljyä ja roskaa, minua on kohdeltu kuin kaatopaikkaa. Olen juossut sängystä sänkyyn, pitkin mustia katuja ja leikkinyt hippaa varjoni kanssa. Kumpi minä olen? Varjo vai ihminen? Siihen en tiedä vastausta, mutta nyt aion puhdistautua. Aion olla laventelinsininen kukka, en rikkaruoho ohrapellossa.
Enää en aio juosta tuolla tavalla, en anna hyväksikäyttää itseäni enää. En aio olla vinttikaivo, en aio olla helpompi tapa löytää seuraa. Etsikää ne huorat niiltä pimeiltä kaduilta, minä en siihen enää suostu. Minä en ole enää se renkituvan eukko helmat hajallaan länkisääret levällään. Ei, en suostu siihenkään. Miehet, te olette piikki ruusussa, taakka vanhan naisen selässä.
Minua ette enää käytä.
Minä olen lukko, mutta avaimeni on hukassa. En löydä niitä noilta mustilta sivukujilta, en enää etsi niitä menneisyydestäni. Etsin sen tulevaisuudesta. Löydän sen sieltä. En lopeta etsimistä, enhän minä paljoa pyytänyt. Pelkän maailman vain. Enkö saisi anteeksi? Jos joisin itseni ehjäksi, ruokkisin itseni fantasioillani, niin ehkä onnistun löytämään avaimeni.
Otan askeleen kerrallaan. Yksi porras yhdessä päivässä. Kymmenen porrasta yössä. Kapuan kiipeän kohti norsunluutorniani, jonne väistämättä minua johdatetaan. Askel kerrallaan ymmärrän paremmin että vaikken voi valita yötä, voin suojata itseni päivänvarjoin auringon kultaisilta säikeiltä, ihan kuin oikea prinsessa.
Hiljaisimmilla ihmisillä on äänekkäin mieli. En sano mitään, mutta kehoni sisällä ymmärrykseni anoo poispääsyä. Yritän pakoilla itseäni, oikeastaan vältän avaimeni löytämistä. Itseni kohtaamista. Mutta se on sidottu kylkiluihini, vyötetty kiinni kuin hullu lepositeisiin. Minä itse. Mutta joskus muistot ovat kaiken sen tuskan arvoisia. Vai ovatko? En minä tahdo elää menneisyydessä, en en en tahdo. Minä olen menossa norsunluutorniin.
Tänään. Tänään annan sateen pestä eilisen tuskan pois, annan sen vuolla minut puhtaaksi. Sade saa kietoutua alastoman vartaloni ympärille kuin yöllisen nautinnon jälkeen kietoudutaan lakanoihin. Tänään minusta tulee puhdas kuin valkea kyyhky.
