Niin, minä olin rakastunut sinuun. Rakastunut hulluna. Rakastunut rakkauteen, komeaan ulkomuotoon ja mielikuvaan jonka sinä minulle tarjosit. Lemmenleikkeihin, lastentekoon ja lutkana olemiseen. Niin, sinä sait kohdella minua haluamallasi tavalla, olin kuin sokeriruokoplantaasin tummahipiäinen orja. Ja halusinkin olla.
Joka kerta kuin katsoit suuntaani, tunsin olevani jotenkin erityinen spesiaali ykkönen, mutta muunneltu totuus ja valkoinen valhe onkin aina virheettömyyttä hauskempaa.
Loppujen lopuksi, syvällä sisimmässäni, aivojeni aatteissa minä tiesin. Sinä käytit minua kieroutuneisiin leikkeihisi. Vakuutit rakkauttasi ja kerroit että olen ainoa jota rakastat. Oikeasti halusit vain pilluni riemurasiani vittuni römpsäni. Ja sen sinä sait. Minä olin se antava osapuoli. Miksi? Koska sinulla ei ollut minulle muuta annettavaa kuin nuo tyhjät lupaukset onnettomat uskomukset yön hämärissä hetkissä tarjotut haaveet. Minä annoin sinulle itseni, sydämeni ja sieluni.
Tuotit minulle hetken nautintoa isoine kyrpinesi, nautin siitä kuinka tunkeuduit syvälle sisälleni ja nait minua kuin huoraa. Pönkitit itsetuntoasi, ymmärsin myöhemmin, ihan niin kuin sinulla ei olisi ollut naisia tarpeeksi vaikka jokaiselle viikonpäivälle, aamuun päivään iltaan ja yöhön. Tuotit minulle pitkään ahdistusta, kuinka jätit täyttämättä kauniit lupaukseksi joita yhtä ahnaasti minulle tarjoilit kuin vedit minua perässäsi hotellihuoneeseen pitkin porraskäytävää panemaan.
Kiitos kyrpäsi, tunnen syvää katkeruutta miehiä kohtaan. Sinua kohtaan, koska veit puhtauteni, kiedoit sen itseesi ja pakenit karkasit juoksit pois mukanasi jättäen minulle pelkän kyynisyyden. Kiitos kauniiden kasvojesi, tunnen itseni jälleen astetta rumemmaksi. Kiitos maskuliinisen vartalosi, olen antautunut sinulle loppuiäkseni.
