Kadota, vihaa, satuta...
Odota, rakasta, pelasta...
Toistan sanoja.
Kelaan niitä muistoja.
Niin ristiriitaisia.
Voisiko joku kiltti kertoa,
kuinka tunteiden laatikon avata?
Haluan saada merkityksen joka tavulle,
mutten yhtäkään laulua saa edes alulle.
On sydän lukkojen takana.
Pölykerroksen alla,
lipaston laatikossa,
särkyneitä unelmia.
Toistaan kipeämpiä muistoja.
Eteisen hyllyssä,
pullossa kyyneleitä tallessa,
piilossa, sinulta.
Oletko tulossa?
Odotan sinua.
Olethan jo junassa,
ajatuksesi minussa?
Matkalla viereeni,
minuun kiinni.
Tuijotan ikkunasta,
taivasta harmaata.
Enteilee sadetta.
Lupasin tulla sua vastaan.
Polulla tallottuja kissankelloja.
Poimin yhden maasta,
pystyyn asetan,
toista kukkaa tukemalla.
Niin kaunista ei saisi murskata.
Toiveen kuiskaan sen,
alle kukan terälehden;
''Luokseni jo kiiruhda, ethän pois karkaa''.
Tulen sua vastaan,
odottamaan hyytävään sateeseen.
Varpaita palelee.
Haluaisin nukahtaa,
syliisi lämpimään.
Juna kaartaa asemalle,
hymyilen, hymyilen.
Vatsanpohjassa perhonen.
Ympärille vilkuilen,
missä oot, missä oot?
Tuletko edes, epäilen.
Ei ketään, ei mitään.
Et saapunutkaan, vaikka niin kerroit.
Lupasit, sähän lupasit!
Käsi sydämellä vannotit,
että rakastit, ettet luotani lähtisi.
Murtui jälleen sydämeni,
osiin pieniin, lähes näkymättömiin.
Sateen mukana hävisi kyyneleetkin.
Maahan vajosin, polvilleni.
Sua lupasin odottaa,
ja niin aionkin.
Odottaa,
sua ainoastaan.
En tahdo ketään muuta,
suudelmia vain sun suulta.
Haluan nukahtaa, silmät ummistaa.
Kuvitella lähelläsi olevani,
muistaa miten kätesi hyväilisi.
Kuinka silmäni nauraisi,
ilman kyyneliä, ilman tyhjyyttä.
Tule jo luokseni,
sua odotan,
odotan...odotan...
Sua rakas ainoastaan.
~ punkki
