Ihmiset näyttelevät ja teeskentelevät. Se tuntuu olevan jonkinnäköinen pakkoratkaisu ongelmaan, missä me emme voi puhua tai sanoa niin kuin asiat todella ovat. Ihmiset menevät oikeuteen kiistelemään asioista, kuten että onko pizza kasvis, kun oikeasti voisimme puhua koulujen säästötoimista ruokailun yhteydessä. Tämä on ongelma politiikassa, mutta myös oikeassa elämässä.
Parisuhteessa meidän täytyy totella tiettyjä normeja. Et voi mennä sanomaan rakastavasi toista, ennen kuin tietyt vaatimukset täyttyvät. Väliä ei ole sillä mitä tunnet, vaan mikä on hyväksyttävää. Mitä siis teet kun olet rakastunut, mutta et voi toimia sen mukaisesti? Sinä näyttelet ja teeskentelet. Emme voi osoittaa olevamme huolissamme toisesta soittamalla tämän kännykän täyteen puheluita, sillä se antaa toiselle vääränlaisen kuvan. Mitä me näillä säännöillä siis haluamme saada aikaan ja miksi meidän pitää näytellä?
Kukaan ei halua olla erilainen tai "friikki". Meidän tulee esittää fiksuja ja hauskoja ihmisiä vaikka emme olisi sellaisia. Emme voi kertoa kärsivämme masennuksesta ensimmäisillä treffeillä, sillä se saattaisi pelästyttää toisen osapuolen. Emme voi kertoa perheongelmista, sillä ne pitää säästää kunnes tunnetaan paremmin. Emme voi kertoa tunteistamme ihmisille ja pohtia ratkaisua, sillä koko yhteiskuntamme perustuu sille ajatukselle, että yleistä "kaikki on hyvin" käyttymistä pitäisi ylläpitää jatkuvasti.
Mihin siis päädymme. Meillä kestää vuosia tutustua toisiin ihmisiin, koska meidän täytyy seurata porrastettua tutustumis-protokollaa. Politiikassa meidän täytyy lukea rivien välistä ja tehdä johtopäätöksiä.
"En kommentoi" tarkoittaa "olet täysin oikeassa, mutta en halua puhua siitä".
Koska meistä tuli tälläisiä? Koska ulospäin suuntautumisesta tuli näin tuomittava asia ja miksi poliitikot eivät voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset? Me ihmiset pahastumme välillä pikkumaisista asioista. Me saatamme murjottaa kuin pikkulapset ja joskus saatamme ihastua ihmiseen, joka myy meille jäätelöä.
Jos ihastut ja kerrot ihastuksen kohteellesi tästä asiasta, miksi sinä joudut siinä alakynteen? Miksi jotkut ihmettelevät sitä, että "miksi se nyt noin sanoi" ja "ei noin saa sanoa ihmiselle jonka on vasta hetki sitten tavannut". Asioita ei pystytä käsittelemään rationaalisesti. Kun nuoripari eroaa niin keksitään tekosyitä. Ei kerrota toiselle suoraan, ettei seksi kulkenut, tai että naapurin Make vaikuttaa paremmalta poikaystävältä. Totta kai suoraan sanominen ei ole hyväksi toisen itsetunnolle, mutta koska teeskentelystä ja valehtelusta tuli se parempi vaihtoehto? Eikö puhuminen, asioiden läpi käyminen ja ratkaisujen etsiminen ole se vaihtoehto, joka pyrkii estämään vastaavanlaisten tilanteiden syntymisen?
Eikö voitaisi yhdessä pyrkiä tekemään tästä avointa ja rehellistä maailmaa? Onhan se hankalempaa ja vaikeaa, mutta elämä pitää kohdata silmästä silmään, eikä sitä pidä pehmittää esittämällä jotain, mitä ei ole. Me saatamme saada takkiimme ja välillä kuulemme asioita, joita emme halua kuulla, mutta elämä jatkuu ja me voimme itse vaikuttaa siihen, mitä huominen meille tuo tullessamme.
Haluatko sinä näytellä viimeiset päiväsi estradilla, vai olla mieluumin oma itsesi?
