Tuntuu kuin pala sydäntäni olisi revitty pois, osa minusta olisi kuollut enkä koskaan palaisi ennalleni.
Muistelen vanhoja aikojamme. Olihan meillä hyvät hetkemme ja luulin, että se olisi jotain aitoa, mutta nyt ymmärrän, että se oli vain haaveunta. Epätodellinen haavemaailma.
Karu todellisuus iski vastaan, kun heräsin unesta ja todellinen maailma näytti julmat kasvonsa ja kuva sinusta muuttuikin kauheaksi hirviöksi, jota en koskaan osannut kuvitella tai arvata. Aivan kuin kylmää vettä olisi heitetty niskaan nukkuessani.
Kaikki kaunis muuttuikin rumaksi ja vääristyneeksi.
Kuulin paholaisen ilkkuvan naurun ja yritin peittää korvani, mutta se kuuluikin pääni sisältä. Tulenko nyt hulluksi? Ei, yritän taistella vastaan, mutta lopulta masennuksen musta verho leijuu ylleni ankeana ja kylmänä.
En voi aina edes itkeä eikä itkeminen helpota sitä tuskaa, jota kannan. Aiheutit todella paljon surua niin minulle kuin läheisillesi. Tekosi olivat aivan kauheat ja järkyttävät. Niin kauheat ettei voi edes sanoin kuvailla. En anna sinun kuitenkaan vallata mieltäni. Yritän taistella että jaksan joka päivä herätä uuteen aamuun. Yritän taistella oman elämäni takaisin ja tiedän että joku päivä voin elää onnellista elämää ja unohtaa kaiken menneen vaikka arvet jäisivätkin. Joku päivä voin olla onnellinen.
