http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2012/09/a-year-ago.html
Tänään on se päivä, jota odotin peläten koko vuoden. Haikeus valtasi mielen sytyttäessäni yhdettätoista kynttilää kotiini hänelle. Tasan vuosi sitten hyvä ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa. Aika on kulunut tavattoman nopeasti. Se on sellainen asia, jota ei pieni ihmismieli oikein ymmärrä. Eräänä päivänä hän on siinä ja sitten hän on poissa. Ihan kuin sillä olisi ollut joku tarkoitus, että olin nähnyt hänet edeltävänä viikonloppuna ja sopinut vanhoja kaunoja, vaikkei sellaisia varmaan ollutkaan koskaan. Hän oli kaikkiaan positiivinen ihminen ja tulee elämään aina muistoissamme. Ei ole mitään sellaista, mikä toisi hänet takaisin, enkä osaa pukea ajatuksiani sanoiksi muutenkaan. Olen täällä ja muistan sinua. Tiedä se. Muuta en osaa sanoa. Tämä on niin perkeleen vaikeaa. Asiaa ei auta ollenkaan taloyhtiön vuotuiset grillibileet, jotka on vuosittain juuri tänä päivänä. Aivan kuin muistuttamassa jostakin. Tirautan kyyneleen vielä vuodenkin jälkeen. Tämä on niin vitun väärin.
