http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2012/09/xxx-333.html
I am asking for a way out of this lie... I can't live in the past and drown myself in memories...
Näppäillessäni kitaraa ja samalla tuumaillen sanoja sen tahtiin, en voinut olla surullinen, vaikka kappale olikin mollivoittoinen. Olin juuri palannut Valkeakoskelta kotiin. Lausahdus "Minulla on unelma" sai minut nauramaan itsekseni. Ehkä asiat järjestyvät. Sittenkin. Silmäni tuntuvat pelaavan matopeliä tämän tekstin kirjainten seassa, sillä olen väsynyt. Onnellisesti väsynyt. Takanani on jälleen yksi loistava ilta, joka avasi hieman silmiäni. Tunnelin päässä näkyy pilkahdus uuden tunteet tuomaa valoa. Peilini on tänään kirkas ja näen siitä selvästi. Siinä on kaksi ruutua, jotka jakavat minut osiin - Yksi tahtoo jäädä, toinen mennä takaisin, kolmas tarttua tilaisuuteen. En edes halua tietää mitä muut osat heijastuksessani tahtovat. "Ajattelet liikaa. Lopeta se, koska se ei sovi sinulle." sanoi ystäväni. Onko tosiaan näin ? Mitä minä pelkään ?
"Eilen suutelin vierasta miestä.
Tänään puin sinulta tuoksuvat villasukat.
Sata kertaa vannoin lähteväni.
vaikka tuhat kertaa halusin hiljaa mielessäni jäädä.
Nyt olen seonnut jo laskuissani.
On syksy ja tekohengitän sydäntäni.
Kiroan jokaisen hiljaisuuden."
Welcome to nowhere and finding out where it is...
33 olutta kolmeen tuntiin on pakko olla enne.
