Vuosi sitten elämäni muuttui täysin. Syksyn saapuessa Tampereelle loppui lähes nelivuotinen suhteeni entiseen kihlattuuni ja Halloweenina 2011 tapasin viimeisimmän eksäni ensimmäistä kertaa Tammelan Makuunin kulmalla puoliltaöin. Rakkautta se oli kummallakin kertaa, mutta olen tähän päivään mennessä ymmärtänyt sellaisen asian, ettei se välttämättä ole ikuista. Rakkautta on monenlaista, eikä ensirakkauttaan unohda koskaan, vaikka siihen ei haluaisi palata.
Jostain kumman syystä rakkauteen kuuluu mustasukkaisuus. Mitä mustasukkaisuus oikeastaan on ? Onko se lyhytkestoinen tunne vai pitkäaikaisempi mieliala ? Onko se ilmiö ? Mustasukkaisuus on yhdistelmä erilaisia tunteita ja itse kutsuisin sitä yhdeksi tunnehirviöksi. Se on hylätyksi tulemisen pelko, johon yhdistyvät viha ja rakkaus. Joskus mustasukkaisuuteen liittyy ns. kirjoittamattomia sääntöjä sekä asioita, jotka asianomaiset tietävät, mutteivät koskaan puhu.
Kun he tapaavat, he puhuvat silloisesta suhteestaan. He pitävät yhteyttä lähes päivittäin. Heillä on inside-juttuja, joita minä en ymmärrä. Heillä on menneisyys. Tyttö tuntee hänet paremmin - niinkuin minä tahtoisin tuntea hänet. Minä istun puisella penkillä tuntien itseni typeräksi, koska luulen etten koskaan voi kilpailla heidän muistojensa kanssa. Vertaan itseäni liikaa muihin ja painan omanarvoni muiden alapuolelle. Tyttö on ystäväni. Poika - hän on on enemmän kuin ystäväni. He olivat toisilleen enemmän kuin ystäviä. Pitäisi muistaa että se on mennyt aikamuoto. Imperfekti. Minä olen preesens. ME olemme nykyaika.
