Demonilesboankka

Oi niitä märkiä viikonloppuja Orivedellä. Niiltä ei voi välttyä. Surullista mutta totta on se, että en ole tämän reilun kolmen kuukauden aikana ollut ainuttakaan täyttä viikkoa selvinpäin. Aina on syy juhlia ja hyvä sää ryypätä - Halloween, kaveri palasi Suomeen, kissan kaiman ristiäiset, otetaan nyt muuten vaan, yhet sille, on se hyvä että sataa välillä... Mikä siinä alkoholissa sitten oikein viehättää ? Humalainen ihminen on yksi ärsyttävämpiä tapauksia, mitä tiedän - Kaikki toistetaan kolmeen-kymmeneen-kahteen-tuhanteen kertaan, käsitetään asiat väärin, aletaan herkistellä, lauletaan mukana jokaisessa biisissä mikä mankasta sattuu soimaan, annetaan tyhjiä lupauksia... Voisin jatkaa tätäkin listaa loputtomiin. Kyllä se vaan aina on yhtä hauskaa ja vaikka aamulla suussa maistuu sorsa ja puolet edellisillasta on täysin pimennossa ja saatat herätä ihmisen vierestä, jonka nimeä et edes muista, niin aina se on se perus... Let's do it again ! ja mielellään heti seuraavana päivänä.

Eräänä päivänä sentään olin tyylikkäänä - ja selvinpäin - liikenteessä. Sinä päivänä eksyin jopa kouluunkin, kun poissaolotunteja kahden jakson aikana on kertynyt jo lähes 200. Uudet farkut ovat olleet mieluisat, mutta imagolasit jakavat mielipiteitä. "Ne on tosi söpöt. Ihanaa kun sä uskallat säilyttää tyylis muiden mielipiteistä huolimatta" ne sanoo. "Ota noi ny pois, ne on ihan hirveet" toiset sanoo.

Tuota edistymistä tasoittaa se, että löysin viimeyönä itseni ja poikaystäväni juomasta Captain Morgania ja olutta vielä paljon puolenyön jälkeen. Tästä syystä en sitten tänäänkään noussut sängystä ennen kahtatoista.
Isoäidinneliöistä virkkaamalla tehty uusi värikäs ja boheemi takkini keräsi katseita Tampereella mennessäni Buffaan aterioimaan ystäväni kanssa. Hinnaksi takille muodostuisi n. 350,- työtunnit ja langat ynnättyinä. Ei löydy toista samanlaista. Rakastan sitä, kiitos äiti ! ♥

Kuvataiteen kurssin lopputyöni on ollut jo kuukausia palauttamatta juuri niistä poissaoloista johtuen. Aiheena työssä piti olla oma elämä ja sekamelskahan siitä sitten tulikin. Olen luonnostellut muutakin, kuten erään kissan, jonka nimi on Miumiu. Hänellä on maailman hassuimmat tassut, joilla se aina lohduttaa minua.


One more thing... Kiroan sen päivän, kun joku keksi pistää laulavia lampaita mainokseen. Why would you do that ?!