http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2012/12/nalkaiset-sormet-ja-vaiennut-kitara.html
Ostin ensimmäisen kitarani about kolme kuukautta sitten ja motivaatio oli huipussaan. Jossain vaiheessa oma aika ja jaksaminen jäivät. En ollut enää motivoitunut raiskaamaan sormiani nailonkieliä vasten, sillä minulla ei ollut aikaa itselleni - saatika sitten soittamiselle. Muistan, kun soitin ensimmäistä opettelemaani kappaletta äidille ja se sai hänen silmänsä kyyneliin. Muistan, kun kerroin isälle ostaneeni kitaran ja hän sanoi olevansa ylpeä minusta. Miksi ihmeessä lopettaa asia, joka saa itseni lisäksi muutkin hyvälle tuulelle ? Olen oppinut monelta ja haluan kiittää siitä. Jonain päivänä pelastan vielä maailman kitaransoitollani - tai ainakin oman maailmani. Olen työstänyt erästä kappaletta - kun saan hiottua sen valmiiksi, niin laitan DTY:hyn videon siitä.
ps. Kiitos myös teille guitarmastereille, jotka olette minua lannistaneet... And there was not a single fuck given that day.
