http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/01/toinen-askel-on-opetella-olemaan.html
Vuosi 2012 loppui sinällänsä hyvin, sillä vietin vuoden vaihtumista samassa porukassa kuin viimevuonnakin. Löysin mm. Youtuben suosikkilistaltani jonkinlaisen A dog fucks a chicken -videon ja voin vain arvata kuka oli tämän hauskan jekkujekun takana. Tampereen ilotulitusta seurasimme katolta käsin ja kuningas alkoholi virtasi kuten oletettua. Vuosi 2013 taasen ei alkanut kovinkaan mallikkaasti. Sain kuulla parhaan ystäväni muuttavan Ouluun ja itse jääväni asunnottomaksi helmikuusta lukien. En ole hoitanut työssäoppimispaikkaa itselleni vaikka jakson olisi määrä alkaa ensi maanantaina.
Ensin näin kauhukuvia mielessäni siitä, kuinka kannan elämääni matkalaukussa ja kitara olallani kuljen Tampereen sateisia katuja punkaten satunnaisesti missä milloinkin ja soittaen yhtä ainoaa osaamaani kappaletta saadakseni hiluja ruokaan. Kuitenkin, kaikki kääntyi parhain päin sen ensimmäisen paniikkinappulan painalluksen jälkeen, sillä ystävälläni on asunto, jota hän ei tarvitse. Saan viedä tyynyni ja kitarani sinne pariksi kuukaudeksi maksaen omat kuluni, jonka jälkeen hän oli joka tapauksessa irtisanomassa asuntoa, joten saan asunnon nimiini - Toivottavasti. Ainoana miinuksena asunnossa on se, että se sijaitsee Hervannan perukoilla ja yksin liikkuminen iltasaikaan karmii. Voi kuinka kiitollinen kuitenkin olen tällaisista ystävistä ja hyvästä säkästä. Enää on pakettiauto vuokrattavana, tavarat pakattavana kuun loppuun mennessä ja uusi asunto odottaa.
Jokaisella pitäisi olla paikka
jonka lukkoon oma avain sopii.
