Z.eta

Lepää rauhassa,nyt olet turvassa.Siellä,missä ei ehkä ole mitään tai siellä, missä on kaikkea ja toivon,että antaisit joskus anteeksi,että en suostunut muuttaamaan päivää aikaisemmaksi,kun olit taas tulossa luokseni Helsinkiin.tain tärkeää minulla oli,joten sovimme tulosi seuraavaan aamuun.Seuraava se oli tammikuu ja 17pvä.2006 . Syytän vielä seitsemän vuoden jälkeenkin itseäni.En kuitenkaan ikinä olisi sinua murhannut,kuten en tehnytkään. En vain kyennyt estämään sitä,sillä en voinut mitenkään osata,arvata tai uskoa,että joku oli tehnyt oman tarkan suunnitelmansa elämäsi päättämisestä,ja toteuttaa sen. 7vuotta sitten. Vapautuu kohta (n7-10v kuluttua)Simo Olisi 10v kuluttua 38vuotias,kuten murhaajakin vapautuessaan jatkamaan normaalia elämäänsä.Vapautuu:katumatta tekoaan,saaden kostonsa ja hymyillen vielä. Kauankohan hymyilyttää,kun lapsi saa tietää,että oma eno murhasi isän.? Ja vain, siksi, koska isä ei onnistunut pelastamaan äitiä,vaan joutui kokemaan oman vaimon poismenon pitäen rakastaan sylissä ja olemalla läsnä,sillä ambulanssi ei ehtisi ajoissa.Ei Ehtinyt.
Murhaaja syytti siskonsa kuolemasta alusta asti Simoa ja otti ohjat käsiinsä. Simo ei koskaan tullut sillä klo11 linjaautolla 17.1,vaikka odotin asemalla. Puhelinkaan ei vastannut.Outoa. Simo oli houkuteltu haminaan sopimaan vanhat riidat ja vihan pidon. Näin ei tapahtunut.Simo ei koskaan palannut.
Muistot kuitenkin elävät aina. Niitä ei voi kukaan ottaa pois,ei varastaa,tai hajottaa,Tuhota tai pilkata. Muistoja ei voi kadottaa eikä unohtaa ja joskus se satuttaa.

Simoa hymyillen muistaen ja ajatellen: Martina