"En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään et se ei oo musta kii,
mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en,mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,mä armahdan minäni yksin
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta...
En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin.
Mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vain sen minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta,
koska luulin,etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta.
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan........."
Olisinpa itsekin vapaa kaikesta pelosta ja pahasta olosta.
Tai ennemminkin kai toivon,
että osaisin kohdata kaiken ja ottaa sen vastaan sellaisenaan tai hieman hiottuna mieluiten,jos mahdollista.
.
Pakoon on aina helppo juosta,sen kun juoksee vain,
mutta se tunne mikä syntyy,kun on viimeinkin pysähdyttävä.
Kun kaikki putoaa niskaan,kun sen kaiken joutuu tuntemaan,ottamaan vastaan..... Kyynelten määrä,kaiken tajuaminen,ja täysi tiedostaminen.
Kaiken ääneen kertominen,lopullinen sinetti sille kaikelle,mikä on jo tapahtunut. Se mitä ei voi enää muuttaa,historia,NUDA VERITAS-Alaston totuus.
.
Kaikki se mikä on jäänyt vuosien varrella kohtaamatta onkin pysähtyessä suoraan kasvojen edessä,vaikka tuntuukin syvällä sisällä..
Niin ja Se kaikki,
Se kaikki tuijottaa herkeämättä suoraan silmiin,
suoraan sisimpään... suoraan sinne aitoon pelkoon,jota on paennut koko elämänsä.
"Mitä helvettiä Se haluaa musta?! "Pelko saa hetkessä mielen paniikkiin,kun ymmärtää tilanteensa,vaihtoehdot.
Sillä mieli on lopulta se ainoa,joka kykenee tappamaan pelon.
Mieli ja tunteet,niiden suurpiirteinen hallitseminen,ohjaaminen,oppiminen ja käyttö.
Sen,kun vielä oppisin paremmin ja hyvin yhdistettynä,niin tuntisin kai itseni lopulta ja olisin vihdoin vapautunut menneisyyden pelolta,mikäli sikäli uskallan katsoa Pelkoa suoraan silmiin.....
Herkeämättä...
Pelkäämättä......
Loputtomalta tuntuvan hetken...
Aika pysähtyy...............
Tuijotan,tuijotan..
Sitä haluaisi olla mielellään,jopa ulkopuolinen,
ei lainkaan osallinen omissa tunteissaan
.
Mieli yrittää tehdä taas,kuten on tehnyt kaikki nämä vuodet.
Se yrittää juuri sitä,mitä yritän kaikin voimin välttää.
Kuitenkin kaikki on lopulta itsensä aiheuttamaa.
On ollut vaihtoehtona läpikäynti,sisäistäminen ja sisäinen rauha,hetkessä elämään oppiminen.
Ja toisena vaihtoehtona aina yhtä helppo,mutta salakavala pakeneminen,juokseminen pakoon,piiloutuminen pahalta.
Silmien sulkeminen siltä minkä pelkää näkevänsä,vaikka se onkin koko ajan läsnä.
Tuijottaa,
pelko ei peräänny.
Ei edes hievahda. Tuijottaa...
Mielen aiheuttama harha siitä,
että kaikki olisi hyvin,
vaikka ei ole,eikä tule olemaankaan,
ainakaan,mikäli ei uskalla pysähtyä ja katsoa mitä tosissaan on vastassa.
Sitä kai kutsutaan tietoisuuden pakenemiseksi. ?
Tuleeko se alitajunnasta vai täysin tietoisesti?
Luulen,että alitajunta varoittaa pelosta
ja kaikesta negatiivisesta tunteesta siten,
että ihminen tietoisena lähtee jotain itseään suuremmaksi kasvanutta pakoon.
Päättääkin juosta ja paeta ainiaan..
Ei helppo päätös sekään....
Lähtee pakoon itseään,koska ei ole olevinaan valmis siihen,mitä on jo tulossa.
Aina on valmis sittenkin lopulta,
kun ensin laittaa asiansa tärkeysjärjestykseen.
Aina ei voi olla mukavaa,
kukaan ei ole ikuisesti täysin onnellinen,
ei millään,en haluisi edes niin.
Pyydän vain,että saisin olla jo vihdoin vapaa,
vaikka tiedän,että tämä vie aikaa. Loppuelämäntyö,
se on jotain ei minkään ja kaiken välissä,oma aikansa....
Tärkeintä on,
että osaisin jälleen tuntea.
Luottaa itseeni ja toisiin,
Itkeä,kun itkettää,
Rakastaa,rakastaa täysillä silmät kiinni,
heittäytyä varauksetta yhtään empimättä tunteiden vietäväksi,kaatua silmät kiinni taaksepäin.
Se riittää,että osaisin elää tässä hetkessä,
en menneessä tai tulevassa vaan vain ja ainoastaan tässä näin ja nyt.
Vapaasti!!
Nauttien siitä ja kaikesta sen tuomasta hyvästä ja huonosta.
Oppia vihdoinkin olemaan.. Oppia olemaan...
Pelko tuijottaa,
Se tuijottaa,tuijottaa,tuijottaa....
