Demonilesboankka

Odotin eilen koko päivän. Odotin erinäisiä asioita, mutta etenkin ihmisiä. Kiirehdin koulusta kotiin odottamaan. Odotukseni loputtua odotin jälleen. Odotin iltaan. Odotin turhaan. Odotin tunteja ei-mitään. Minut oli taas feidattu. Se ei ollut heidän syynsä, mutta se on silti turhauttavaa. Siinä odottaessani aloin miettiä miesten mieltymyksiä naisia kohtaan. Se on surullinen fakta, että nämä kaksilahkeiset oikeasti ottavat mielummin sen hyväkroppaisen ja nättinaamaisen tyhmäpään, kuin sen, joka on keskiverron näköinen, hänen kroppansa ei ole täydellinen, mutta hän on fiksu, hänellä on tunteet ja hän haluaisi tulevaisuuden tämän kanssa. Mietin myös tuntemiani ihmisiä sekä suhteita heidän kanssaan. Tulin siihen tulokseen, että olen onnekas. Tulin myös siihen tulokseen, että ihmisessä täytyy olla jotakin vikaa, että häntä voi rakastaa.
Luin juuri erään artikkelin ihastumisen ja rakastumisen eroista. Ihastuminen on sitä, kun toinen on mielestäsi täydellinen. Rakastuminen on sitä, kun toinen on kaikkea muuta kun täydellinen, muttet haluaisi olla kenenkään muun kanssa.



Sisältä olen jättiläinen
Superihminen, jota on helppo rakastaa
Olen järjestys kosmoksen yllä

Peitän kuun ja tähtitaivaan
syleilen aurinkoa
järjestän avaruuden karttaa

Silti minut saa sortumaan yksi sana
Se joka kurkkuuni tarketuu.



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/04/miettien.html